Kategoriat: Ajankohtaista

Ystävän tuoma kukka. Kattaus nuoria varten, jotka olivat kohta tulossa luokseni perjantai-iltana.

Sää keväinen, lämpöasteita. Otsikko Snl 15:30; Danilo Vallan vuosikirjan tämän päivän sivulta.

Olin aikonut jättää tänään kirjoittamatta ajan puutteen vuoksi, mutta koska moni oli jättänyt viestin vieraskirjaan, innostuin sittenkin.

Otin nukahtamislääkkeen neljänneksen illalla. Nukahdinkin helposti ja heräsin aamulla kellon soidessa. Olin liian väsynyt nukkuakseni tuosta vaan, vaikka olenkin nukkunut paremmin viime aikoina.

Aamulla olin itkuinen ja surullinen. Flunssa vain lisäsi surkeuttani. Sain yhden ystävän langanpäähän, ja hän rukoili kanssani. Se helpotti minua.

Tänään oli kuntokurssipäivä. Olen kaksi kuukautta Triangelin järjestämällä kurssilla. Meitä on kymmenisen ihmistä tiistaisin ja perjantaisin kuntoilemassa Folkhälsanilla Mustasaaressa.

Ajattelin, etten jaksa enkä pysty muuta kuin käymään paikalla tänään. Yllättäen unohdin itseni ja olin koko päivän mukana. Vain kuntosalin jätin väliin. Sen sijaan venyttelin, pelasin sulkapalloa ja tein kuntotestin ja aivojumppaa toisten kanssa. Rentoutusta ja ruokatuntia en tietenkään jättänyt väliin.

"Teräsmummo", kehaisi porukan juniori, kun hampaat irvessä pidin viiden kilon punnusta edessäni kädet suorana maksimiajan, minuutin ja 30 sekuntia. Kyykkyjä tein samoin 50, mikä oli yläraja. Muissa lajeissa ei sitten ollutkaan kehumista.

Mahalihakseni olivat rapakunnossa, selkälihakseni vähän paremmat. Oikea käsi jaksoi hinata viiden kilon punnuksen katon suuntaan 30 kertaa, mutta vasen käsi uupui 20. kohdalla.

Kyykkyjen jälkeen hoipertelin kotiin, sentään autolla, joka ei hoiperrellut.

Perjantaina meillä on vuorossa kävelytesti, joka tehdään Botnia-hallilla. Samat testit teemme myös toukokuussa, jolloin kuntomme on tietysti kohonnut huimasti. Sitä toivon varsinkin mahalihasteni kohdalla.

Iltaa kohti flunssani on alkanut vähetä! Ehkä kyse oli myös stressistä, joka liittyi hautajaisiin.

Äidin kanssa nauroimme monesti ja paljon, kun olin kaksi yötä hänen luonaan. Se ei ollut mitään muuta kuin stressin laukeamista. Eikö suruaikana pitäisi vain itkeä?

Äiti koki kenties syyllisyyttä nauramisesta, mutta minä en voi kuin iloita nauramisen lahjasta. Nauru ei paljon eroa itkusta. Kun jännitys ja paineet purkautuvat, kaikki tunteet ovat pinnassa.

Silloin kun takana on pitkästi sairautta ja kärsimystä, kuten isänikin kohdalla oli, on paljon surua jo takana, kun kuolema koittaa. Monenlaisia asioita me juttelimme äidin kanssa. Välillä ihmettelimme sitä, että isää ei enää ole - sitä emme voineet käsittää!

Minulla tilanne on omanlaisensa Arin pitkällisen sairauden takia. Olen surun loppuun kuluttama. En jaksa enää surra, sillä olen väsynyt siihen. Olen turta surulle ja murheelle, yritän selviytyä katsomalla eteenpäin ja ylöspäin.

Tein hiukan ompelutöitä tänä iltana: Marianne-karkkipaperista meikkipussukan, jonka eräs henkilö tilasi. Toistakin aloitin, mutta sähläsin sen kanssa. Ihmettelin möykkyä pussukan suulla, kunnes äkkäsin, että nuppineula oli jäänyt sauman sisään! Purkaminen jäi kesken, kun puhelin soi. Ilta kului kaverin kanssa jutellessa ja rukoillessa - eli ihan mukavasti.

Kurssilta palatessani olin Arin luona. Hän istui tuolissaan kun menin, sillä olin soittanut ja pyytänyt laittamaan hänet istumaan. Puhdistin Arilta kaikki röörit, mitä päästä löytyy, vaikka Ari olisi mielestään varmaan pärjännyt hyvin ilmankin. Mutta ainakin Ari tuli tietämään, että vaimo on jälleen palannut maisemiin!

Koska Ari oli pyörätuolissa, minä lojuin Arin sängyssä. Kerroin matkakuulumiset ja kuuntelimme sen jälkeen Raamattua. Olin vain tunteroisen, sillä sauna ja pyykkitupa odottivat. Tosin sain pyykkituvan vasta huomisaamuksi.

Sairaalamatkalla kävin kirpparilla. En ostanut mitään, kiertelin vaan. Piti kai tyhjätä päätä ja ajatella jotain muuta kuin mitä viime päivinä on silmien edessä ollut. Se auttoikin, palasin kotiin aika hyväkuntoisena.

Daniel Vallan kirjassa sanotaan:
"Huono ystävä on kuin varjo.
Hän kulkee perässä vain silloin,
kun on aurinkoista."

Voisi kai sanoa "hän kulkee rinnalla vain silloin, kun on aurinkoista." On ihmisiä, jotka kulkevat kanssamme vain, kun edustamme yleistä mielipidettä. Jos sen sijaan poikkeamme valtavirrasta, moni pakenee viereltämme enemmistön sekaan. On pelottavaa olla vähemmistön puolella. Jos tulee tappelu, silloinhan voi joutua vaaraan!

Johannes sanoo evankeliumissaan, 15. luku:

14 Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä.
15 En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.
16 Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.
17 Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.

Siunatuksi lopuksi annan virren 319 sanat ilta- tai aamurukoukseksi sinulle, arvoisa lukijani, sekä itselleni:

1.
Sä kuljet seurassa Jeesuksen,
sen kertoo katseesi riemuinen,
sen kertoo laulusi helkkyvä
myös murheen kyynelten keskellä.

2.
Ei tunne rauhaasi maailma,
ei huomaa tielläsi kukkia,
se aallon leikkeihin kiintyen
ei tiedä helmistä syvyyden.

3.
Vaan helmen sait sinä kalleimman,
se aarre on veri Karitsan.
Hän kuoli puolesta syntisten,
nyt kuljet vaatteissa autuuden.

4.
Jo täällä riemusi Jeesus on,
maan päällä, laaksossa ahdingon.
Kun matka vaikea uuvuttaa,
hän armonlähteenä virvoittaa.

5.
Se lähde auki on kaikille,
vaan monet kulkevat ohitse.
Ei maista korskea maailma
sen voimaa, rauhaa ja riemua.

6.
Vaan kylmä, synkeä erämaa
tuon virran partailla virkoaa,
se valkoliljoiksi puhjeten
jo loistaa riemua autuuden.

7.
Ja virtain varsilla kulkijat
näin toinen toistansa auttavat:
Oi nosta pääsi ja kultaisiin
taas katso taivasten kunnaisiin!

8.
Siis riennä, ystävä, riemuiten
ja kasva armossa Jeesuksen.
Saat kerran porteista Siionin
hääriemuun astua sinäkin.

August Verner Jaakkola 1920. Uud. Anna-Maija Raittila virsikirjaan 1986.

Näytänkö minä tällaiselta muulloinkin kuin kuvassa? Tässä pidän puhetta isäni muistotilaisuudessa.