21.03.2012 - Jumala on meidän ylpeytemme!

Kaunis päivä aamusta lähtien. Otsikko Psalmista 44.

Jouduin äärimmäisen vaikean tehtävän eteen päivällä. Naapurin lapsukaiset tulivat koulusta ja heillä oli ratkaisematon ongelma.

Toinen lapsukaisista ei suostunut avaamaan avaimellaan kotiovea, niin että molemmat olisivat päässeet sisälle. Toisellakin oli avain, mutta koska hän oli avannut oven viimeksi molemmille, ei toki ole soveliasta, että hän olisi joutunut tekemään sen jälleen. Tuonhan ymmärtää lapsikin!

Ainoaksi ratkaisuksi jäi uhata avaintaan pihtailevaa sisarusta naapurin tädillä. Se olin siis minä. Neiti Pihtaaja oli ottanut jalat alleen, kun toinen soitti ovikelloa ja kertoi mysteerin minulle.

Kun pääsin ällille ongelmasta, koitin huhuilla karkulaista. Ei tapahtunut mitään. Tein asiaa selkeyttävän ehdotuksen: Voisinko minä avata oven neidolle, joka ei voinut käyttää avaintaan, koska oli käyttänyt sitä viimeksi. Se sopi. Uksi aukeni. Neiti loikkasi sisään ja kiskaisi oven kiinni. Toinen poloinen joutui siis sittenkin avaamaan oven omalla avaimellaan päästäkseen sisään.

Onneksi olin kotona, joten karmea ristiriita ja onnettomuus naapurustossa estyi. Kerrankin minusta oli jotain todellista hyötyä ja iloa!

Aamulla varhain pinkaisin kampaajalle. Sen jälkeen uimaan. Uintiriippuvuus alkaa olla todellista, mutta se ei ole vaarallinen riippuvuus.

Valmistauduin kokemuskirjaksi sosionomiopiskelijoille. Kävelin kirjaston kautta heidän opinahjoonsa. Meitä oli yli kymmenen elävää kirjaa. Eli ihmisiä, jotka olimme valmiit kertomaan elämästämme jotain.

Odotin luokassa, jonne tuli neljä eri opiskelijaryhmää. Oppilaan kyselivät ja minä kerroin. Kokemuskirjani nimi oli "Virtahepo muutti meille!"

Opiskelijat kyselivät innokkaasti, mutta joukossa oli myös hiljaisia. Jotkut tekivät muistiinpanoja. Lopuksi he jättivät palautetta, jonka me saamme myöhemmin sähköpostiimme. Mekin saimme purkaa tuntojamme tapahtuman järjestäjille, joita olivat vammaisliitot sekä koulun opettajat.

Paluumatkalla minulla oli melkein kurkku käheänä paljosta puhumisesta. Jumala järjesti minulle kurkkupastillit. Näin tien vieressä mintunvärisen pastillipaperin. Minulla on ennestään niitä kaksi. Kumarruin nostamaan sen mukaani, mutta se olikin umpinainen, kaksi pastillia sisällä. Kiitos Jumala, tätä tarvitsinkin juuri nyt!

Tein pari pussukkaa tänään. Pistin koneen kiinni ja pois. Loppuviikon pidän ompeluvapaata. Huomenna käyn Arin luona ja perjantaina on kuntokurssi.

Lapset tulevat maailmalta Vaasaan perjantai-iltana. Lauantaina ajamme Nivalaan. On isäni hautajaiset ja muistotilaisuus.

Jeesus kanssasi, arvoisa lukijani!

1.
Voisinpa Jeesuksestani
nyt laulaa sydämestäni!
Hän tuli tänne päälle maan
suuressa rakkaudessaan,
suuressa rakkaudessaan.

2.
Hän kärsi ristinkuoleman,
sovitti synnit maailman.
Jumalan rauhan siitä saan
ja perinnöksi taivaanmaan,
ja perinnöksi taivaanmaan.

3.
Jo täällä armon ajassa
Jumalan valtakunnassa
autuudestani iloitsen
anteeksi synnit uskoen,
anteeksi synnit uskoen.

4.
Jumala seurakunnassaan
varjelee, hoitaa lapsiaan.
Kun synti kietoo, ahdistaa,
Jeesuksen veri puhdistaa,
Jeesuksen veri puhdistaa.

5.
Edessä armoistuimen
pääsemme alta taakkojen,
ja kiitoslaulu helähtää,
kun taivaan armo lämmittää,
kun taivaan armo lämmittää.

6.
Kotona kerran taivaassa
katsella saamme Jeesusta.
Myös minä uutta virttä saan
riemuiten käydä laulamaan,
riemuiten käydä laulamaan.

Helmi Mäkeläinen 1935. Uud. Pentti Koskelo 1976, Niilo Rauhala 1983. Virsikirjaan 1986.