Kategoriat: Muu kirjoitus
Lähetin tämän toissailtana Pohjalaiseen, julkaistiin tänään. Lehdessä juttua oli vähän muuteltu; tämä alkuperäinen.
Otan osaa!
Otsikon pikkuruiset sanat ovat vähäpätöisen oloisia. Niitä olen itsekin lausunut tuttaville, joiden omainen on kuollut. Olisi tehnyt mieli sanoa jotain tärkeämpää, syvällisempää, osuvampaa.
Jos edesmennyt henkilö on ollut itselleni vieras, on voinut tuntua vaikealla sanoa ottavansa osaa. En ole ymmärtänyt, miten tärkeitä nuo sanat ovat surevalle!
Toinen vanhemmistani kuoli äskettäin. Sanat "otan osaa" ovat saaneet uuden merkityksen ja sisällön. Vasta oman kokemuksen kautta moni asia aukeaa.
Tuntuu hyvin lohduttavalle kuulla osanotto. Toinen ikään kuin asettuu vierelleni ja asettaa käden olkapäälleni. Muita sanoja ei tarvita, ei mitään puheita.
Ottakaamme siis reilusti osaa kantamalla toisiamme surussa.