16.03.2012 - Jeesus kosketti hänen kättään!

Jälleen aurinko ilmaantui; eilen se piti rokulipäivän. Otsikko Mt 8:15

Laiska töitään luettelee, joten sen aion tehdä.

Aloitin siivouksen aikeena puhdistaa pari mattoa. Lopulta yhtä vaille kaikki matot pääsivät pihalle. Pesin lattiat, vaihdoin verhon ikkunasta toiseen.

Keittiön pöytä oli varmasti kyllästynyt parin viikon aikana paikalla oloon, joten se siirtyi metrin eri suuntaan.

Pesin pyykkiä. Kalastajanlangasta virkattu peittoni kestää ja vaatii 60 asteen pesun, ja sen se sai. Kuivatin sen pyykkinarulla kuten lakanapyykinkin.

Autolapiolla raivasin lunta pyykkitelineen alta telineen päihin niin etten uponnut hankeen. Varasin saunan, mankeloin pyykit.

Eilistä salaattia oli jäljellä, joten se yhdessä parin grillimakkaran kanssa kävi lounaasta. Makkarat löysin pakasteesta.

Painoa on lähtenyt reilut kuusi kiloa. Lujille ottaa eteneminen, mutta mihinkäs tässä olisi kiire! Pompin puntarilla päivittäin, etten repsahtaisi suunnasta.

Samasta syystä luen Raamattua aamuin illoin, ettei tärkein polku peittyisi elatuksen huoliin, murheisiin ja muihin, joista Raamattu varoittaa. Katse on oltava ylös; ei alas!

Aamulla sain pari puhelua, joten uimaan meno siirtyi lähes puoleen päivään. Nälkä meinasi yllättää kävellessäni, mutta en sortunut suklaaseen tai muuhun matkalla.

Merivesi on nyt oikeastaan ihanimmillaan. Jäät estävät vettä myrskyämästä, vaikka tuuli olisi kova. Vesi on kirkasta. Myöhemmin keväällä vesi on usein sameaa, suorastaan likaisen näköistä ja siinä saattaa kellua ties mitä kökköjä. Siis sitten, kun jäät ovat sulaneet; joskus huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa.

Siivottuani teki mieleni mennä Arin luo, että hän pääsisi sängystä ylös istumaan. Hyppäsin autoon, ajoin sairaalaan ja puin Arin. Pesin hänen hampaansa ostamallani sähköhammasharjalla. Laitoin nostoliinan ja leukatuen. Hain nosturin, nostin Arin tuoliin, josta olin irrottanut niskatuen. Niskatuki paikoilleen, Arin pää hyvään asentoon, jalat samoin. Turvavyö paikoilleen.

Ari ei ollut saanut vielä vettä ruuan päälle, joten laitoin 200 mg vettä pulloon ja otin tippatelineen aulaan mukaamme. Myös kuuntelulaite roikkui kengännauhasta telineessä, kuten se tapaa tehdä. Vein keinutuolini aulaan itselleni ja järjestin meille pollevat olot.

Tapasin aulassa entisen kollegani, jonka äiti on siirtynyt samaiselle osastolle. Vaihdoimme kuulumisia, hän osti kirjani.

Illalla saunotin itseni kunnolla. Se tarkoittaa noin varttituntia. En ole löylynlyöjä, mutta löylynlyömä saatan olla.

Vauhti ei loppunut vielä tähän. Ompelin, luin kirjaa. Tein pari pitkoa jääkaappiin nousemaan. Ensi kertaa leivoin tänä vuonna!

Syykin on selvä: huomenna saan vieraita.

Hyvää yötä, Jeesus myötä!