15.03.2012 - Tulkaa hiljaiseen paikkaan ja levähtäkää vähän!

Yöllä oli pakkasta, päivällä raitis tuuli, pilvinen päivä. Otsikossa Jeesuksen sanat opetuslapsilleen.

Matalapaine, vähän on vettäkin satanut. Se yhdessä psykologilla käynnin ynnä muun kanssa imaisi minusta viimeisetkin mehut tänään.

Kävin uimassa, se teki hyvää. Ajatukset saivat pörrätä omia latujaan. Jutustelua pukuhuoneessa yhden naisen kanssa.

Arin luona olin pari tuntia. Olimme aulassa, Ari voi hyvin, vaikka hänen liisteritehtaansa toiminta oli erittäin vilkasta. Juuri ehdin kahvia hörpätä tai vähän virkata, kun jo sain iskeä käpälät kitaan.

Kirpparilla pistäydyin, löysin mustan puseron itselleni. Hatun hain Amekilta, se on tumman harmaa tai musta. Aiemmin ostamani on sininen, joten se ei oikein tunnu sopivan muihin hautajaisvaatteisiini.

On minulla hyllyn päällä yksi vanha hattu, sininen sekin. Pääni on paisunut, pöyhkeydestä vissiin, koska hattu ei mahdu kuin päälaelle. Sitä paitsi olen istunut vahingossa niin monta kertaa sen lyttyyn, ettei kiinnosta iskeä sitä päähäni. Ja paha iskeä, kun ei kerran mahdu.

Tero hohotti itsensä kipeäksi viimeksi kotona käydessään, kun näki varapatjani. Hän väitti, että se on ollut meillä sata vuotta ja on muka aivan kelvoton. Ennen Arin luo menoa päätin tehdä patjasta entisen.

Alakuvassa on tuunaamani patja kahtena kappaleena. Leikkasin sen poikki lihaveitsellä. Sidoin molemmat palat rullaksi kengännauhoja avuksi käyttäen. Edellä mainittuja on syytä pitää aina varastossa: ennen kuin heitän kelvottomat kengät pois, otan nauhat talteen.

Kirpparilta löysin eurolla ison mukavan kangaspalan, josta tein suojuksen tyynyihin. Tarzanin vanhojen farkkujen lahkeista sain sopivat pätkät tueksi, että tyynyt pysyvät kuosissa. Leikkasin lahkeista siivuja kuin makkarasta, ja ompelin reunat yhteen.

Wycliffen rukousilta on tänään, mutta en kerrassaan jaksanut lähteä sinne taaskaan. Ei riitä paukut mihinkään yhteiseloon, jos ei ole pakko.

Sanonkin hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani, virren 361 sanoin. Saat veisata sen ihan kummalla nuotilla haluat!

1.
Koska valaissee kointähtönen
mua köyhää kerjääjää?
Koska päättyy matka yöllinen?
On yhä hämärää.
Taivaalle nostan yhtenään
katseeni kaipaavan.
Valoa jos en näekään,
sen tiedän loistavan.

2.
Koska vakuudeksi armosta
jo valo koittanee?
Koska päässee sydän vaivasta
ja usko kasvanee?
Ah, pääsisinpä näkemään
jo Herran autuuden!
Vaan vaikken vielä nähnytkään,
saan kerran nähdä sen.

3.
Herra Jeesus, pyydän sinua
kaikesta sielusta,
hoida Hengelläsi minua,
murheissa lohduta.
Kirkasta, Herra, itsesi
nyt sydämelleni
ja verelläsi puhtaaksi
tee omatuntoni.

4.
Kun mä kerran pääsen tuntemaan
voimaa sun veresi,
en mä enää jouda tuhlaamaan
kallista lahjaasi.
Tee minut kaipaavaiseksi,
tyhjäksi kokonaan,
armoa kerjääväiseksi,
armosi että saan.

5.
Herra Jeesus, eteen katseesi
käyn tässä toivossa.
Kyynelin nyt käännyn puoleesi
ja pyydän armoa.
En mene pois, ennen kuin saan
haavoissas kalliissa
levon ja ilon autuaan,
niin, aamen uskossa.


Anders Odhelius 1745. Suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.