12.03.2012 - Hän ei ikinä salli hurskaan sortua!
Kategoriat: Ajankohtaista
Aurinkoista, viileä tuuli. Otsikko Psalmista 55.
Koneen täällä päässä istuu rouva, jonka hiukset ovat eriväriset kuin tunti sitten. Iskin väriä päähän, että harmaus kätkeytyy. Toiveikkaita yrityksiä näyttää nuoremmalta kuin olenkaan. Tai ainakin korkeintaan ikäiseltäni.
Viime viikolla hain kenkäkaupasta saapikkaat. Löysin mieleiset ja vieläpä puoleen hintaan. Tänään etsiskelin mustaa puseroa, enkä turhaan. Hattu pitäisi ehkä olla tämän ikäisellä naisella hautajaisissa, mutta asia selviää ajallaan.
Aamulla kävelin uimaan. Ulos oli päästävä, sillä ajatukseni tuntuvat silloin lentävän liukkaammin. Kun tulin kotiin, Micheliini soitti ja pyysi mukaansa pitsalle. En kertonut, että juuri eilen olin, vaan painelin muina miehinä lähipitseriaan.
Peruutin raamattupiirit toistaiseksi luonani. En pysty keskittymään siihen, kun mieleni on isässä ja hautajaisissa.
En ole tätä ennen tiennyt, miten merkittäviä ovat sanat "otan osaa". Monet ovat ottaneet osaa isäni kuoleman johdosta ja se on tuntunut erittäin hoitavalle. Ei tarvitse osata sanoa mitään, riittää halaus tai osanotto sanoin tai tekstiviestein tai muuten.
Monet ikäiseni ovat menettäneet vanhempansa hyvin nuorena tai jo lapsena. Olen saanut pitää omani pitkään ja olen siitä kiitollinen. Nyt on tullut aika opetella luopumista kuoleman kautta, kun isäni on poissa lopullisesti tästä maailmasta.
En tajua isän kuolemaa vielä, vaikka tiedän niin tapahtuneen.
Monenlaista on ollut mielessäni, mutta nyt kun kirjoitan, en muistakaan mitään tärkeää. Tämä kuulunee suruprosessiin kuten kova uupumuskin. Olemme perheenä jo pitkään seuranneet isäni elämän hiipumista ja nyt kun kuolema on tosiasia, voimat lopahtivat ainakin minulla.
Olin autolla asioilla tänään. Olisin voinut tuoda auton kotiin ja käydä kävellen lähistön kaupassa. En kuitenkaan jaksanut. Päätin, että uhraan 40 senttiä parkkimittariin niin pääsen vähemmällä.
Kun astuin autosta ulos, maassa jäätikön alta pilkisti euron raha sekä kaksi kahden euron kolikkoa. Poimin ne taskuuni ja kiitin Jumalaa. Hän antoi minulle yli kymmenkertaisesti takaisin parkkikolikoiden hinnan.
Tällaista on minun Jumalani huolenpito. Rakkaudellista ja armollista. Kiitos Jumalalle hänen hyvyydestään. Sitä toivotan myös sinulle, arvoisa lukijani!
