10.03.2012 - Ilta on tullut Luojani, armias ole suojani!

Kaunis päivä.

Olen nukkunut hyvin mutta heräillyt varhain viime päivinä. Olen ollut paljon hiljaa vaan itsekseni. Tänään kävin uimassa. Jonkun pyörästä oli tipahtanut jalka, jonka pelastin mukaani. Sillä kaivelin jäähän vedelle reittejä, että se pääsi nopeammin viemäriin.

Toimin kuin hidastetussa filmissä, mutta se kuulunee asiaan. Uuvuttaa kovasti.

Eilen isäni sisarelle tuli myös elämän päivät täyteen. Hänetkin otettiin lepoon tästä maailmasta kuten isäni kaksi päivää aiemmin.

En ole päässyt vielä suremisen alkuun. Itku ei tule, enkä aio sitä vänkäpelillä kiskoa esiin. Sen aika tulee kyllä.

Kauniita kortteja ja kukkalaitteita olen saanut. Ystäviä ja sukulaisia on käynyt, monet ovat soittaneet tai laittaneet osanottoviestin. Tuo kaikki tuntuu hyvältä.

Arin kanssa olimme hammaslääkärissä loppuviikolla. Reikiä nolla, hammaskiveä sitäkin enemmän. Aria ei tarvinnut kehottaa aukomaan suuta. Se puoli hoitui automaattisesti. Muutenkin meni hyvin ja Arilla oli vielä oma jakkarakin takamuksen alla. Hammashoitaja sen sijaan joutui kiipeilemään, että pääsi Arin suuhun käsiksi.

Pussukoita olen hissukseen ommellut, leikkaillut kankaita, muoveja ja papereita. Pyhäksi suljin koneen, laitoin liinan pöydälle. Kynttilä palaa isäni ja nyt myös tätini muistoksi kukkasten vieressä.

Herra siunatkoon viikonvaihteesi, arvoisa lukijani!