24.02.2012 - Etsikää, niin te löydätte!

Pakkasta pikkuisen, aurinko alkoi paistaa klo 10 jälkeen. Mukava sää!

Vetosin otsikon lupaukseen tänään päivällä, mutta turhaan. Tosin etsintäni oli sangen maallista ja sikäli vähäpätöistä.

Palasin omia jälkiäni takaisin uimasta, sillä olin pudottanut kännykkäpussukkani matkalle. Kännykkä oli turvassa, sillä sen johdosta pussukka putosikin. En toki enää tällä iällä voi ajatella kahta asiaa kerralla: puhumista ja tavaroista huolehtimista.

En löytänyt pussukkaa; joku oli kenties pistänyt sen parempaan taskuun. Otin vielä uuden, nätin pussukan käyttööni aamulla, kun ystävät komensivat niin tekemään. Nyt on tehtävä uusi, entistä kauniimpi tilalle itseä varten, mainoskappaleeksi.

Olimme Arin kanssa pari tuntia sairaalan aulassa. Siellä oli hiljaista ja rauhallista neljän ja kuuden välillä. Osastolla oli tv auki, joten me saimme olla kahden omissa oloissamme alhaalla.

Eivätpä meidän puuhamme sen kummempia olleet kuin ennenkään: kuuntelimme Raamattua, Ari nuokkui tuolissaan, minä keinussani. Välillä olin puhelimessa; soittelin lapsillemme tai muille. Kudoin, join kahvia ja söin PULLAN.

Dieetti jatkuu, mutta huomaan salakavalaa iltasyömisen lisääntymistä. Huolestuttavaa! Salaatti maistuu edelleen, mutta eilen ostin sipsejä kaupasta. Muka sitä varten, että keliakiaa sairastavalle ystävälle on jotain tarjota! Saa vaan nähdä, etten paiskele omaan kitaani.

Kirjoitin eilen energisyydestäni. Tänään muistin jälleen, mikä tuon "energisyyden" nimi on: sijaistoiminta! On asioita, joita minun on vaikea hallita ja kestää enkä jaksa ajatella niitä, joten on tehtävä jotain, että ne eivät pääse päälle. Surua ja ikäväähän ne ovat!

Iltapäivällä oli oikein painostava olo. Sairaudet meinaavat saada ylivallan ajatuksissani.

Yritän päästä ajoissa nukkumaan tänään. Voi hyvin, arvoisa lukijani!

Kun murhe täyttää mieleni,
niin tiedän:
sinä, Herra, olet kanssani!