Kategoriat: Ajankohtaista

Yhteisiä ovat uskovaisten tavarat : )

Viimaa ja lumikinoksia. Otsikko Galatalaiskirjeen 5. luvusta.

Nuokuin tämän pyhäillan sohvalla. Heräilin vartin välein, vedin viltin peitokseni, vilkaisin kynttilöitä klaffipöydän päällä ja jatkoin uniani. Rauhallista ja kotoista.

Eilen meitä oli Allison ja Amekki kanssani naisten iltapäivää viettämässä. Tarkoitukseni oli, että meitä olisi ollut enemmän, mutta Jumalan sallimuksesta olimme vain me kolme pöydän ääressä nauttimassa salaattipöydän antimista.

Amekki tuli kanssani kattamaan pöytää ja kolmisin sitten siunasimme ruuan, juttelimme ja siirryimme salini puolelle jatkamaan keskustelua. Kiitos Herralle tuosta levon iltapäivästä! Amekki torkkui sohvalla n:o 2 viltti korvissa, koska oli hiukan huonovointinen. Ystävien kesken voi olla oma itsensä.

Sain Leenukalta kristallimuovia, joten eilen onnistuin ompelemaan valmiiksi joitakin pussukoita, mistä olen sangen iloinen. Ulos en pistänyt nokkaani eilen enkä paljon tänäänkään.

Soitin aamulla Fridun kanssa pitkän rukouspuhelun. Sitten juttelin äidin kanssa. Keitin kahvit termospulloon ja lähdin Arin luo autolla.

Ari oli virkeämpi kuin pari päivää sitten ja halusi ylös sängystä. En jaksanut pyytää hoitajia apuun, kun heitä on viikonloppuisin aika vähän osastolla, enkä ollut varma, onko heillä paussi tai mitä on. Tuntui, etten jaksa puhua kenenkään kanssa, joten hoitelin Arin yksin tuoliin ja menimme aulanurkkaukseen. Tai ei se nurkkaus ole, sillä se on keskellä huonetta, mutta lasiseinin eristetty.

Ehdimme olla vajaa kaksi tuntia, kun Arin sisar miehineen tuli seuraksemme. Ari ei halunnut pois tuolista, joten hän jäi heidän seuraansa, kun lähdin Sley:n messuun. Hoitajille kävin sanomassa, mikä on tilanne. He lupasivat mennä viemään Arin vuoteeseen jonkin ajan kuluttua.

Jälleen minua odotti hoitajien pöydällä kasa kivoja, värikkäitä karkkipapereita! Mukavaa, kiitos! Pidänkin enemmän tyhjistä papereista ilman karkkia sekä löytöpulloista ilman sisältöä.

Ajoin läpi kinosten Kirkkopuistikolle messuun. Viereeni tuli istumaan tuntemani 10-vuotias poika. Hän kökötti kainalossani puolet messun ajasta. Hänen mielestään minä olin kiva, ja samaa mieltä minä olen hänestä.

Näytin pojalle tekemääni pussukkaa ja kysyin, mitä siinä voisi hänen mielestään säilyttää. Ehdotin kyniä ja värejä, mutta hänen mielestään sinne sopivat paremmin isot setelit. Hmmh. Ehkä minulla ei ole sille käyttöä, mutta jospa jollakin olisi. Tai kenties jotakin vaatimattomampaakin voisi kätkeä pussukan sisälle.

Sley:n kuoro lauloi raikkaasti ja ystäväni Elisa sen mukana. Kävimme yhdessä ehtoollisella ja sen jälkeen nautimme kahvit toistemme ja muun kirkkoväen auvoisessa seurassa. Saattelin Elisan autollani toiselle kirkolle, jossa alkoi pian rokkimessu. Ei Elisa sitä aikonut jäädä kuuntelemaan, mutta koska hänen lapsensa olisi siellä rummuttamassa, hän päätti mennä kurkkimaan paikalle.

Eilistä salaattia jäi, nautin sitä sohvallani maaten hyvää kirjaa lukien. Olen pysynyt toistaiseksi mukana sekä Danilon Vallan raamatunlukuohjelmassa että Kronologisen Raamatun luvussa. Tuntuu, että on hengellistä ryhtiä, kun Raamattu on päivittäisessä ohjelmassa. Onhan se ollut jatkuvasti, mutta kun Jumala antaa innon sitä lukea, sen lukeminen tuntuu mielekkäämmältä.

Kolesterolilääke taitaa vähän väsyttää, ainakin näin aluksi? Ei haittaa, hyvä vain, jos nukun vähän paremmin kuin viime aikoina.

Kun herään aamuisin, mietin aina, mikä päivä ja missä olen. Kun muistan, tunnen onnea tämän hetkisestä elämäntilanteestani! Kiitos Jumalan hyvästä hoidosta ja huolenpidosta maailman mylläkän keskellä.

Herra olkoon sinunkin kanssasi, arvoisa lukijani!

Eiliset valmiiksi saamani pussukat. Hauska tuli tuosta Karlsfazerista sekä pusupaperisesta, joka nojaa maljakkoon!