18.02.2012 - Joka aamu on armo uus!

Tuulee ilkeästi, kuten talvella joskus tapaa tehdä.

Jotta lukija ei luulisi minun vaipuneen sängyn alle, niin kirjoitanpa pikkuisen jo keskipäivällä.

Olin sairaan poikki eilen ja taisinpa nukahtaa jo puolilta öin. Heräsin puolipökerryksissä kahdeksalta, ja arvelin, etten elvy ollenkaan, mutta onneksi erehdyin.

Olen saanut aamun mittaan siivotuksi loput hovistani: osio n:o yksi siivoutui torstaina. Jopa lattioita kuurasin pikkuisen sieltä täältä molempina päivinä.

Arvoisat nuoret rouvat/neidit, ja miksei vanhatkin, jotka inhoatte omaa kotiliettänne! Apu on lähempänä kuin luuletkaan (siellä koneesi äärellä), ja sen jälkeen voit vaikka alkaa kudoskella tuollaisia kissasukkia lystiksesi.

Koska silitysrautani pohja oli imaissut liimakankaita ynnä muita törkyjä pohjaansa, toimin netin ohjeen mukaan. Kiehautin puoli desiä etikkaa ja suolaa. Etikka häipyi, haju jäi, mutta suola pysyi kattilan pohjalla. Sillä hinkkasin silitysrautani puhtaaksi. Kirjoitin ensin "-lautani", mutta sellaista minulla ei edes ole.

Puhdistusainetta jäi, eikä mitään kannata heittää hukkaan. Seuraavaksi puhdistin vedenkeittimen ulkopuolelta ja kahvinkeittimen pannun sisäpuolelta. Lieteen iskin silmäni seuraavaksi. Se näytti ikävältä, mutta muuttui mukavaksi jynssäykseni jälkeen.

Siirryin kattilani kanssa kylpyhuoneeseen. Lavuaari ja hanat saivat suolaetikkakäsittelyn ja alkoivat kiiltää, kun niitä vielä pyyhin rätillä.

Innostuin niin kaiken kiiltelystä, että lorautin vahingossa lattianpesuveteenkin kloriittia. Hmmh.

Kloriitti sen sijaan oli paikallaan, kun huomasin ikkunaan laittamani vanhan lakanapitsiverhon olevan kellastunut. Sitä paitsi se oli vino, mikä taas ei liity pesupuoleen.

Laitoin lakanaverhon kylmään vesitilkkaan, jonne olin klorauttanut edellä mainittua ainetta. Jahka kellastumat olivat hävinneet, pesin verhon, kuivautin pesutuvan kuivarissa ja mankeloin.

Koska totesin verhon vinoilun, ompelin reunan suoraksi. Kahteen kertaan. Ensi kerralla ompelu ei tuottanut toivomaani tulosta. Nyt on verho suorassa ja ikkunassa heilumassa.

Ikkunoita en pese, vaikka ne ovat järkyttävän likaiset ulkoa. Ne voisi teoriassa pestä, koska ei ole pakkasta.

Odotan vieraita, ehkä vain muutamaa. Sen takia verho ynnä muut paikat osuivat likaisina silmiini. En jaksa tänään rummuttaa kutsutuille asiasta, koska roikuin jaksamisen rajoilla eilen. Tulevat ne, jotka tulevat.

Vieraat ovat tärkeitä: muuten siivous voisi jäädä hamaan tulevaisuuteen ja joka viikko se on työläämpää, mitä pitempään se siirtyy.

Sain eilisiltana Leenukalta kristallimuovia; nyt minun on mahdollisuus saada pussukoita tehdyksi loppuvaiheeseen asti. Yhden jo tekaisin, kun odotin koneen päivitysten valmistumista.

Voi hyvin, arvoisa lukijani, ja kerro jos innostuit lauantaisiivoukseen ;)

jk. Jotta tämä kaikki olisi ollut mahdollista, istuin aamulla Raamattuni ääressä keräämässä ja pyytämässä voimia itselleni ja rakkailleni.