Kategoriat: Ajankohtaista

Portti on auki kulkijan mennä, mutta kukaan ei ole mennyt edeltä.

Iltaan asti päivä mitä kaunein, pakkasta kymmenisen astetta. Sitten alkoi lumimyräkkä jälleen. Otsikko Ps 27. luvusta.

Jo melkein onnistuin tuhoamaan kauniit esikkoni, kun en kastellut tarpeeksi. Kukka nuokkui jo pitkin purkin reunoja, mutta nosti päänsä, kun sai vettä janoonsa.

Näin kristittykin virkistyy, kun saa juoda vettä Pelastuksen lähteestä, Jumalan sanasta, joka on Jeesus itse. Ilman tuota vettä elämämme kuihtuu pois.

Aamulla kävelin kirkkaassa pakkassäässä uimaan. Avonainen portti havahdutti minua ja otin siitä kuvan. Ovi on avattu, mutta yksiäkään askelten jälkiä ei näy. On pelottavaa ottaa askelia umpihankeen, jos ei tiedä, mikä on matkan pää.

Jeesus sanoi, että hän menee pois, mutta tie hänen luokseen on selvä. Kun opetuslapsista yksi ilmaisi, ettei tiedä, mihin Jeesus menee, Jeesus sanoi, että hän itse on Tie Isän luokse.

Tuntemalla hänet, uskomalla häneen Tie on auki. Jumalan sanan kuuleminen on sen takia välttämätöntä, koska Sanassaan Jeesus ilmaisee itsensä, kertoo itsestään kaiken tarpeellisen. Sanan kuuleminen synnyttää uskon Jeesuksen persoonaan. Pyhä Henki tekee sen eläväksi.

Kun lähiomainen on portin äärellä tai siinä seisoo itse, ei ole samantekevää, minne kulku portin kautta johtaa. Onko vastassa pimeys vai valo? Onko Paimen menossa edellä, vai eikö polku viekään hänen luokseen Isän kotiin, jonne Jeesus sanoi tekevänsä kodin omilleen?

Hyvä, etten eilen siivonnut, kun lunta tuiskutti koko päivän. Tänään tamppasin muutaman maton ja pesin lattioita, kun oli vielä seesteistä. En tietenkään taaskaan kaikkia lattioita, mutta sentään jotain. Huomenna jatkan siivoilua, jos Herra suo.

Olin Tabita-piirissä kutomassa muutaman tunnin. Vanhat, kunnon ompeluseurat. Sain Markkerilta ison maton, jonka päitä olen solminut. Kyseessä on uusi, iso matto, jonka kuviot päissä eivät ole saman levyiset, joten Markkeri ei siedä sitä lattiallaan. En tiedä vielä, mihin sen laitan, sillä värit eivät ole sinipunaista, kuten minulla kaikki, vaan oranssia ja vihreää.

Aktiivisuuteni ei päättynyt tähän tältä päivältä! Rynnistin illalla ensimmäistä kertaa MS-yhdistyksen venytysjumppaan. Ihmeen nopeaa se aika meni. Venyttelijä keksi sellaisten lihasten venyttelyä, joiden olemassaolo on ollut minulle mysteeri tähän asti. Venyttely oli minulle aika vaikeaa: piti olla niin mahdottoman rauhallisesti, mutta simahdin sittenkin.

Lumipyryssä koikkailin kotiin. Löysin kuitenkin useita kauniita papereita tuhlattuna teille ja aitovierille. Nyt ne ovat litistymässä kirjan välissä.

Siunattua yötä ja uutta aamua sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Sain ystävänpäivänä eräältä lukijaltani viestin, jonka säilytän aina. Se rohkaisi minua tavattomasti! Kiitos kaikesta palautteesta!

Luonto julistaa Jumalan suuria tekoja!