15.02.2012 - Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani!

Muutama pakkasaste. Hyinen tuuli pohjoisesta aavoilla paikoilla. Paljon lisää lunta.

Olen turhan syyllisyydentuntoinen ihminen. Pohdin ja epäilen, lienenkö loukannut sitä, tätä tai tuota ihmistä, ja millä tavalla. Arvelikohan se, tämä tai tuo henkilö minun ilkeilevän, tuskailen itseksesi, kun mietin jälkeen päin toimiani.

Tänään syyllistyin tönäisemään jota kuta selkäni takana, kun otin ostoskärryjä kaupassa. Käännyin ja pyysin oitis anteeksi. Selkäni takana ei ollut muuta kuin jokin tolppa! Heti rekisteröin, että kukaan ei ollut näkemässä, mutta eipä se olisi haitannut, vaikka olisi nähnytkin. Kerroin joka tapauksessa jutun kassaneidille.

Lunta tuprutti, kun paahdoin vasten tuulta avannolle. Tuuli kävi pohjoisesta, ja miten lie tullut laiturilla mieleeni se nainen, joka lähti pohjoisnavalle ahkionsa kanssa aikeenaan taivaltaa läpi napajään yksikseen; mitä nyt jääkarhut ja hylkeet seuranaan. Sille tielle nainen jäi, hänestä ei löydetty jälkeäkään.

Ehkä napajäätikön nainen tuli mieleeni syystä, että tuuli jääti suoletkin nahkani alta. Vesi oli suloisen virkistävää, mutta tuuli on pahempi vastustaja kuin pakkanen. Minulla oli uimalakki päässäni ja se auttoi, etteivät aivoni pakastuneet. Olen saanut niin sanottua "hylkeen rasvaa" oman rasvani tilalle/lisäksi, sillä minulla ei ole ollenkaan kylmä uidessani.

Paluumatkalla kävin halaamassa erästä mukavaa rouvaa hänen putiikissaan ja delegoin hänet karkkipaperinkeräykseen.

Kävelin kaupungilla edellä mainittuja papereita tähyillen. Minä itse olen kuin tuollainen hylätty, maahan heitetty karkkipaperi, osittain ehkä jo lumen alla. Sellainen, joka olen itsessäni pelkkä roska.

Maailman kadulta Jeesus minut löysi ja sanoi: "Ilman minua sinä et voi mitään tehdä." Ja Jeesus antoi minulle uskon ja oman Henkensä vakuudeksi siitä, että olen hänen omansa.

Tietysti Jeesus sanoi: "Sinä olet minun ja minä rakastan sinua aina ja iankaikkisesti, ja että sinä olet ihana", mutta jälleen suorittaja minussa ensimmäiseksi kuulee Jeesukselta lauseen, jossa puhutaan tekemisestä!

Arvostan roskia, koska voin samaistua niihin! Ne on heitetty pois arvottomina ja itsessään kelvottomina: kuin hansikas, joka on eloton ja turha kapine ilman kättä, joka hansikasta liikuttaa.

Koska minut on löydetty ja olen saanut todellisen Elämän, minäkin annan elämän näille karkkiroskille. Yhteen ommeltuna niistä tulee kaunis kynäkotelo, meikkipussi tai jopa käsilaukku juhlatilaisuuteen.

Tällainen on myös uskovien yhteys, Jumalan seurakunta. Siihen kuuluu itsessään mitättömiä, virheellisiä ja epäonnistuneita henkilöitä. Yhdessä heissä on voimaa, sillä Jeesus Kristus on seurakunnan pää. Hän johtaa seurakuntaa Pyhän Henkensä kautta. Pyhä Henki laskeutuu seurakunnan ylle, kun siellä julistetaan Jumalan sanaa, Raamattua ja sitä opetetaan, selitetään ja veisataan.

Tärkeämpää kuin löytää karkkipapereita, on löytää ihmisiä. Rukoilen, että Jumala näiden sivujeni kautta löytää ja etsii niitä henkilöitä, jotka kaipaavat tulla Jumalan löytämiksi, joita Jumala kutsuu luokseen!

Sen lisäksi, että jokainen ihminen on tarkoitettu elämään Luojansa yhteydessä, meidän olisi tarpeen kasvaa myös ihmisenä. Uskoon tulomme ei tee meistä helpompia, parempia tai fiksumpia ihmisiä. Olemme samanlaisia kuin ennenkin. Mutta Jumala haluaa ja voi Sanansa kautta kasvattaa ja opettaa meitä, kuten hän sanoo Sananlaskujen 4. luvussa:

1 Kuulkaa, lapset, isän neuvoja,
olkaa tarkkana, jotta oppisitte.
2 Minä jaan teille hyvää tietoa,
älkää siis väheksykö ohjeitani.
3 Itsekin olen ollut isäni opissa
ja äitini hoivassa, hänen silmäteränsä.
4 Isä opetti minua näin:
"Pidä mielessäsi minun sanani,
muista ohjeeni, niin menestyt.
5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä,
älä unohda sitä, mitä sinulle sanon,
älä käännä sille selkääsi.
6 Älä hylkää sitä, niin se suojelee sinua,
rakasta sitä, niin se on sinun turvanasi.
7 Hanki viisautta, se on aarteista kallein,
hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen.
8 Vaali sitä, niin se tuo sinulle arvostusta,
se vie sinut kunniaan, jos otat sen vierellesi.
9 Se painaa päähäsi ihanan seppeleen, ojentaa sinulle kimaltavan kruunun."

10 Kuuntele, poikani, ota sanani varteen,
niin elämäsi vuodet ovat monet.
11 Minä opetan sinulle viisauden polun,
opastan sinut oikealle tielle.
12 Kun sitä kuljet, et kohtaa esteitä,
ja vaikka juoksisit, et kompastu.
13 Tartu opetukseeni, älä hellitä,
pidä kiinni siitä, se on elämäsi.
14 Jumalattomien polulle älä lähde,
älä kulje pahojen tietä.
15 Pysy siltä poissa, älä poikkea sille,
käänny etäämmäksi ja kulje sen ohi.
16 Pahat eivät saa unta, elleivät ole tehneet pahaa,
he valvovat yönsä, elleivät ole ketään kaataneet.
17 Vääryys on heidän leipänsä,
väkivalta heidän viininsä.
18 Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo,
joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.
19 Jumalattomien tie on synkin yö, he kompastuvat, tietämättä mihin.

20 Kuuntele tarkkaan, poikani, mitä sinulle sanon,
pidä korvasi auki!
21 Älä päästä mielestäsi minun sanojani,
pidä ne visusti sydämessäsi,
22 sillä ne ovat löytäjälleen elämä,
lääke koko hänen ruumiillensa.
23 Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi --
siellä on koko elämäsi lähde.
24 Älä päästä suuhusi petollisia puheita,
pidä vilppi loitolla huuliltasi.
25 Katso suoraan ja pälyilemättä,
suuntaa katseesi vakaasti eteenpäin.
26 Laske harkiten jalkasi polulle,
niin olet varmalla pohjalla, missä ikinä kuljet.
27 Älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle, pidä askeleesi kaukana pahasta.

Sain kudotuksi villasukat, jotka Naistenpiiriläiset lähettävät Venäjän vankilaan vietäväksi. Olen virkannut ja kutonut niin, että käsivarteni antavat merkkejä ylirasituksesta.

Kävellessäni ulkona mieleen tuli monia ajatuksia, jotka ovat järkevän kuuloisia. Kuten esimerkiksi se, että toimin kuin minulla olisi sekä Asperger- että ADHD-oireyhtymä! Teen hullun lailla, kun johonkin ryhdyn. Juoksen kuin vankikarkuri, jonka kintereillä verikoirat louskuttavat. Fyysinen lepo on vieras käsite.

Lienevätkö nämä oireeni omaishoitajan oireyhtymään kuuluvia?

Onhan minulla toki lepoaikojakin. Silloin viimeksi, kun sain keuhkokuumeen vuosi sitten tai nilkka nyrjähti kymmenen vuotta sitten, niin etten voinut kävellä. Tietysti imuroin ennen levähtämistä, mutta nilkkani turposi ja oli TOSI kipeä.

Voineeko tällaisesta parantua?

"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat", sanoi Jeesus. Hän onkin minulle tärkeä ja rakas, suorastaan Hengen Pelastaja!

Toivottavasti Jeesus saa olla sinunkin henkesi, sielusi ja ruumiisi Pelastaja, arvoisa lukijani!