11.02.2012 - Joka Korkeimman suojassa istuu, sanoo: hän, Herra, on minun linnani!

Pakkasta joitakin asteita. Tuuli oli kylmä.

"Kukaan ei voi neuvoa sinulle, missä Kaikkivaltiaan varjo on; sinun on löydettävä se itse. Kun olet sen löytänyt, pysy siellä: sen varjon suojassa mikään paha ei pääse sinuun käsiksi.

"Miten tiiviisti vietät aikaasi Kaikkivaltiaan varjossa, niin hyödyllinen olet työssä. Yhteyden tiiviys ei ole riippuvainen tunteista eikä tietyistä paikoista, vaan hiljaisesta, sitkeästä ja luottavaisesta keskittymisestä Jumalaan.

"Älä koskaan anna minkään estää sinua viipymästä siellä, missä hengellistä elämääsi pidetään yllä." - Chambers: Jumalan täyteydestä.

Tunnen itseni alamittaiseksi ylläolevien sanojen edessä. Luojan kiitos, saan tällaisena tulla Jeesuksen tähden Jumalan kasvojen eteen. Onnellinen on jokainen, joka panee turvansa Herraan eikä omaan hurskauteensa. Ja kuitenkin Jumalan sana sanoo: pyrkikää tuntemaan Herra. Hänen tulonsa on varma kuin aamurusko.

Heräsin aamulla ja luulin, että on pyhäaamu, mutta oli sentään vasta lauantai. Reissun jälkeen menee viikonpäivät sekaisin, mutta väliäkös tuolla.

Sain kangettua itseäni ulos sen verran, että kävelin kangas- ja ompeluliikkeeseen. Kristallimuovia en saanut, mutta liimakangasta kylläkin. Paksuja ompelukoneen neuloja ostin myös, ja sellaiseen olikin helpompi tihrustaa lanka silmään. Eikä pitäisi neulan katketa aivan helposti.

Ompelin monta tuntia pussukoita. Onneksi kristallimuovi loppui, niin oli pakko lopettaa työ tältä viikolta. Se on todella mukavaa puuhaa, vaikka monivaiheista ja työlästäkin. Kun aloitan minkä tahansa hauskan homman, pian minulla on tehdas käynnissä. Niin nytkin.

Isoäidin neliöpeittoa kokoan. Tein tämän peiton 7-Veljeksen langasta, siitä tulee paksu, konepestävä. Pari peittoa tein Nalle-langasta, ohuempia. Yksi Nalle-peitto on alullaan, mutta jatkan sitä vasta, kun Veljes-peitto on valmis.

En ole leiponut leipää varmaan koko alkuvuonna. Olen siis kotiutunut! Muuttaessani toissa kesänä leivoin joka päivä, ainakin melkein. Ajoin itseni sisään tähän kotiin. Äitini leipoi paljon, me leivoimme yhdessä. Se tuo minulle turvallisuuden tunteen.

Kerran paasasin lapsena ruisjauhoja maidon sekaan, kun olisi pitänyt laittaa ohrajauhoja, kun teimme rieskaa. Tanttu- eli solokkuämpäriin meni taikinani, eli siis lehmien ruuaksi. Tanttu ei ollut naisen hame, kuten Etelä-Pohjanmaalla, vaan edellä mainittu.

En erottanut tummia ruisjauhoja vaaleammista ohrajauhoista, vaikka äidin mielestä asia oli ilmiselvä. Minulle ei ollut.

Aluksi rieskoistani tuli neliskanttisia, ne tarttuivat pöytään kiinni ja minä kaavin taikinaa pöydästä hampaat irvessä. Äiti sen sijaan pyöräytti kaulimella pari kertaa, rieska pyörähteli kauniisti ympäri pöytää, ja rieska oli valmis. Ei meininkiäkään tarttua pöytään.

Sain minäkin myöhemmin rieskat tottelemaan. Isä teki minulle oman pelekan, jolla rieskat nostetaan leivinuuniin ja pois. Siinä on vuosiluku 1986 ja OV, isän nimikirjaimet.

Yllättäen herpes poksahti huuleeni. Yritin Nivalassa kartella flunssaa, joka oli siellä joka toisella. Saa nähdä, onnistuinko.

En käynyt sairaalassa tänään, kun en jaksanut. Osa minusta olisi halunnut mennä, mutta osa sanoi, että parempi olla itsekseni ja kerätä voimia. Huomenissa menemme Luther-Säätiön messuun viideltä, jos Herra suo ja meno onnistuu. Vain kahdesti olemme olleet tämän vuoden puolella, kun on ollut sairautta tai muuta estettä.

Olin iloinen, että lähetin lapsenlapselle saappaat taannoin. Hän tuntuu käyskentelevän saappaat jalassa usein, kun ne on helppo saada itse jalkaan. Niin arvelinkin. Tyttönen kuuluu usein soittavan paapalle leikkipuhelimella, ja tänään minä juttelin hänen kanssaan. Sanoja kertyy lisää, ja sitäkin enemmän hän ymmärtää puhetta.

Löysin Nivalassa kirpparilta, Ekokeskuksesta, mielenkiintoisen kirjan. Se on Laina Kivelän kirja hänen työstään Ambomaalla, Namibiassa. Hän meni sinne noin vuonna 1948 ja oli nelisenkymmentä vuotta. Laina on syntyisin Nivalasta, hänen sisarensa oli minulla opettajana, Laina on jo kuollut.

Siirryn sohvalle juomaan kupin kofeiinitonta kahvia ja lukemaan.
Voi hyvin, arvoisa lukijani!