10.02.2012 - Anna, Isä, meille meidän syntimme anteeksi

Pakkanen kymmenen paikkeilla, arvatenkin. Kunnon talvisää.

Olen kotiuttanut itseni jälleen Kyyhkytuvalle Nivalan reissun jälkeen. Kävin saunassa ja olen ommellut kone höyryten puolivalmiita pussukoita valmiiksi. Yhtään neulaa en katkaissut tänä iltana, mutta tapaavat nekin paukkua aika ajoin.

Minulla oli siunattu ja antoisa reissu. Eilen kyläilin aamusta iltaan. Kävin parissa kyläpaikassa, joissa jyräsimme syvältä keskusteluissamme. Sain rukoilla monien ihmisten kanssa, ja sehän on parasta lääkettä kaikkiin asioihin, mukaviin kuten ikäviin.

Oli meillä hyvää aikaa äitini kanssa kuitenkin jutella ja rukoillakin yhdessä. Valvoimme aamuyöhön eilen.

Olen ollut hiukan epävarma, missä olen lapsuuteni asunut: Pohjois-Pohjanmaalla vaiko Keski-Pohjanmaalla. Nykyisin Sievin paikkeilla on plakaatti tien vieressä, joka ilmoittaa, että nyt körötellään Pohjois-Pohjanmaan puolelle.

Nivala on Vaasasta ajettaessa Sievin jälkeen. Paikallislehti on Keskipohjanmaa, se on tullut aina vanhemmilleni. Joillekin tulee Kaleva, esimerkiksi veljelleni, sillä hänen vaimonsa on Taivalkoskelta syntyisin. Kalevassa on enemmän pohjoisen ja Oulun seudun asioita.

Ehkäpä elämäni alkaa tasaantua, kun tiedän olevani pohjoispohjalainen juuriltani. Kaikenlainen epävarmuus aiheuttaa levottomuutta, mutta minä olen toki perusvakaa ja tasainen kuin Pohjanmaan lakeus.

Olen epäillyt olleeni villi lapsena, mutta äidin mielestä olin rauhallinen eikä minusta ollut huolta. Tai sitten äiti on unohtanut. Kiltti ja tottelevainen lapsi minä kyllä olin vanhempieni suhteen, mutta sekään ei ole pelkästään hyvä asia. Pitäisi saada paukkua kunnolla, kun oikein harmittaa, mutta se ei kuulunut tapoihini. Veljieni kanssa tappelin tietysti, tai ainakin komentelin.

On minulla ollut riittävästi aikaa räjähdellä ja tehdä vaikka mitä temppuja tähän ikään mennessä. Pohjalainen lakeus siis siintelee jälleen luonteessani, vaikka kenties vielä kätkössä.

Soitin matkalta sairaalaan, ja niinpä Ari oli tuolissaan odottamassa, kun tulin sairaalaan. Olin reilun tunnin hänen luonaan ennen kuin lähdin kotiin purkamaan tavaroitani ja saunaan. Ari jäi tuoliinsa istumaan, hoitajat lupasivat laittaa hänet vuoteeseen.

Arin osaston hoitajat toimittavat minulle kiitettävän runsaasti karkkipapereita. Kauniita, värikkäitä ja paljon.

Agiteerasin reissullani sukua keräilykulttuurin pariin, ja odotan jonkinlaista keräilyvimmaa sillä suunnalla. Vetoketjujakin löytyi jonkun laatikosta. Jatkan pussukoiden tekoa kunnes ne alkavat pursuta korvistani ja saan idean, joka peittoaa pussukat. Se on minun tapani toimia.

Siirryn vielä hetkeksi sohvani uumeniin ennen kuin alan nukkua. Huomenna on uusi armon päivä, jos Herra sen meille suo, hyvä lukijani!

jk. Lisäsin eiliseen juttuuni kuvat!