09.02.2012 - Anna, Isä, meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme

Nivalassa, pakkasta -28 astetta. Aurinko nousee ja on kirkasta

Ajelin eilen äidin luo. Matkalla kävin Kokkolassa kuppilassa tapaamassa tätiäni. Kun menimme autoillemme lähtiessämme, täti yritti ensin väärään autoon, mutta totesi, että ovi ei aukea. Hetken päästä hän näkyi menevän omaan autoonsa. Kyllä meille nauru kelpasi. Sukuvika on suksen luiston laatu.

Poikkesin vielä kauppaan Kansas Cityssä ennen kuin olin perillä Nevadassa. Tarkoitus oli tavata Eltsua, mutta hän oli sairaana, joten lähetin vain enkelin liihottelemaan hänen suuntaansa. Täällä pakkanen paukkuu.

Eilen illalla kävin veljieni perheitä tapaamassa. Juttu lensi, kahvia ryystettiin ja pussukat siirtyivät neitosten huomaan. Kiva, kun on jotain kaunista annettavaksi. Hyvä mieli tulee itsellenikin. Tietysti kehotan jokaista olemaan valppaana irrallaan näkyvien karkkipaperien, kuten myös laatikoissa lojuvien vetoketjujen suhteen.

Lähdemme äidin kanssa baanalle piakkoin. Isää katsomaan, postiin, apteekkiin, kangaskauppaan ja muihin mahdollisiin paikkoihin, mitä äidin kanssa keksimme.

Eilen illalla äiti tarinoi kovasti, ja välillä, kun juttu meni synkäksi, tutkimme äidin kaappeja ja varastoja, joita äidillä on laatikot vinollaan ja nauroimme katketaksemme. Enpä taida kenenkään muun seurassa nauraa niin paljon kuin äidin.

Esimerkin vaikutus, jonka kotoa saan, on huomattava. Tarkkailkaapas vain, hyvät lukijat, tekin itseänne. Itselläni on samanlaisia "varastoja" kuin äidilläni tapaa olla: kaik. enlaista mukavaa pikku sälää, siltä varalta, että jälkikasvulle "sattuisi kelpaamaan".

Ruoka-aika on käsillä. Siitä ei sovi laistaa, ettei ahmiminen iske.

Lisään kuvia, kun pääsen kotiin. Voi hyvin, arvoisa lukijani!