27.01.2012 - Olen kutsunut - - täyttänyt Jumalan hengellä - - taidolla - - kaikkinaisella kätevyydellä!

Pikkupakkasta, aurinkoista välillä. Mukava kävelykeli. Otsikko 2 Moos 31:2,3 jakeista.

Hulahti tämäkin päivä kuin siivillä, eilisestä puhumattakaan. Otsikko viittaa Marikkiin, joka taitaa käsityön niksit, ja opettaa meille vähemmän taitaville omat oppinsa. Kiitos hänestä Jumalalle!

Eilen kävelin Palosaaren kirjastolle, 35 minuuttia kesti matka, kun en jäänyt suustani kiinni kenenkään kanssa. Paita meni vaihtoon, mutta sitten istuinkin pari tuntia virkaten ja tervehtien ohikulkijoita.

Sanan mukaisesti ohi kulkijoita, sillä aika harva kilautteli roposia Hyvä-ele - pahvilaatikkoon, jolla kerätään vammaisjärjestöille rahaa. Eräs nuori mies loikki vihellellen portaita ylös, mutta vaikeni, kun näki nutturatädin istuvan portaiden yläpäässä koukku kourassa.

Hymyilytti väkisin, ja sanoin, että oli hauska kuulla viheltämistä pitkästä aikaa. Nuorimies kävi äänestämässä, ja palatessaan vielä moikkasi, ja portaiden käänteessä vilkaisi epävarmasti minuun päin: oliko se niin iloinen todella siitä viheltelystä... Olin minä.

Muuan perhe piti neuvottelua viereisessä eteisessä äänestyksen jälkeen, ja kuiskuttelun ja rahojen räknäämisen jälkeen perhe asteli arvokkaasti lipaspöydän ohi, ja perheen juniori, noin 15-vuotias, pisti rahat lippaaseen. Kiitin yhtä arvokkaasti ja toivotin hauskaa iltaa koko perheelle.

Minusta on mukavaa istua, tervehtiä, vaihtaa pari sanaa ja virkata ja syödä salaa eväitä. Lähes koko ajan portaissa oli menijää ja tulijaa.

Pääsin kirjastolta kyydissä Lennin luo, ja kahvittelun, juttelun ja alkurukouksen jälkeen kävimme käsiksi karkkipapereihin. Onneksi otin kuvia eri työvaiheista, sillä kotona olin äimän käkenä eräässä työn vaiheessa, enkä olisi keksinyt, miten työ etenee ilman ottamiani kuvia.

Tänään olin Arin luona, leikkasin hänen tukkansa. Parturi oli varmaan käynyt osastolla muutenkin, sillä miesten tukat olivat lyhentyneet ilmiselvästi ilman minun osallisuuttani asiassa. Siispä olin oikeana päivänä liikkeellä minäkin.

Ari oli tuolissa, kun menin. Hän nukkui istuallaan aulassa television ääressä. Katsoin vanhusten kanssa Ansa Ikosta ja muita muinaisia näyttelijöitä, jotka esiintyivät vanhassa Suomi-filmissä. En tosin tiedä, katsoiko filmiä kukaan muu kuin minä, mutta koska tv oli auki, se on mahdollista. Moni istui tuolissaan ja piti siestaa.

Minulle jäi epäselväksi, saiko Ansa Ikonen miehen, jolle hän kahdesti sanoi: "Voi, minä olen niin onneton!" Epäilen, että Ansa olisi tahtonut urhon itselleen, mutta välissä oli toinen nainen, jonka takia murhe kalvoi nuorta kaunotarta. Ari ei välitä noista filmeistä, joten poistuimme hänen huoneeseensa.

Ari väitti olevansa kunnossa, mutta hän hengitti raskaasti ja nukkui lähes koko ajan, kun pari tuntia olin hänen luonaan. Antibiootti meni vielä tänään, mikä on hyvä asia. Tein useamman mummon neliön keinutellessani.

Söin neljä kevätkäärylettä, jotka sorruin ostamaan kirpparin myyjältä Arin luo mennessäni. Hyviä olivat. Eikä siinä kaikki: minulla on neljä vielä jääkaapissa huomiseksi. Illalla en onneksi niitä ahminut, enkä aio ahmia.

Kuten Raamattu pitää erossa synnistä ja synti Raamatusta, samoin on puntarin laita. Puntarissa seisominen joka aamu pitää näpit paremmin erossa läskipotuista ja suklaasta, mutta jos lykkää puntarin kaappiin, käy kalpaten. Oitis alkaa paino nousta!

Sain luetuksi kaksi ylen ihanaa kirjaa, ja laitan niistä tiedot lukemiini kirjoihin. Uusi kirjailija odottaa lukemistaan sohvalla, mutta ehkä en tänään ennätä aloittaa.

Luen Kronologista Raamattua päivittäin, sekä Danilo Vallan päiväkirjaa, ja sen mukaan hänen antamiaan Raamatun kohtia. Toistaiseksi olen pysynyt mukana kummassakin. Vuodessa Raamattu tulee luetuksi läpi kummallakin systeemillä.

Kävin saunassa tänään. Huomenna toivon saavani kaikenlaista mukavaa tehdyksi, sekä pari ystävää kylään luokseni.

Siunausta sinulle viikonloppuusi, hyvä lukijani!