Kategoriat: Ajankohtaista

Auringonnousu eilen aamulla oli kaunis. Kuka on sytyttänyt valot sisälle, ihmettelin.

Pakkasta noin -15 astetta, lumi narisee kenkien alla. Otsikko psalmista 35

Siunattu päivä tästä tuli, olen sangen onnellinen. Ainut ryppy on se, että söin vielä illallakin, mutta se oli pakon sanelema tilanne. Oli nälkä.

Pirtsakka herätys, hyvin nukuttu yö takana. Flunssa joutuu nolona väistymään takavasemmalle Kyyhkytupani kulmilta. Aamupala, Raamattua, rukousta, netin avaus, kahvit pulloon ja menoksi.

Kävelin Arin luo, osasin pukeutua sopivasti: ohuehko takki, jonka alla puseron lisäksi villatakki. Kaksi kaulahuivia, takin alle ja päälle.

Sairaalassa oli ennakkoäänestyspäivä. Sen johdosta menin yhdentoista jälkeen paikalle. Nostin Arin tuoliin, aina siis nostolaitteella liinan avulla, kun hoitajilla oli potilaiden ruokailu menossa. Pistin huoneen uuteen kuosiin, sängyn ikkunan viereen, keinun Arin tuolin viereen, soittolaitteen kengännauhasta roikkumaan Arin pään viereen tippatelineeseen ja Raamattua kuulumaan.

Itse istuin keinussa kädenojennuksen päässä imulaitteesta, jalat Arin sängyllä. Virkkasin ja join kahvia. Elämä oli mallillaan!

Aika pian virkailijaliuta tulikin. Ensin airut ilmoitti virkailijoiden lähestyvän ja sitten komitea täytti huoneen. Näytin Arille ehdokkaat, täytin lapun ja näytin hänelle, että tuli se numero, jota ehdokasta hän halusi äänestää.

Vinkkasin komitealle kirjastani, mutta he eivät noteeranneet asiaa. Airut sen sijaan innostui ja hieroskelimme kauppoja ohimennen.

Pian tuli toinen komitea. Lääkäri ja sairaanhoitaja. Arin keuhkot syynättiin ja hyväksi havaittiin. Sain jopa hymyn lääkäriltä, ja tiedon, että pari päivää menee antibiootti vielä.

Hoitaja on osastolla uusi, ja pidän hänestä kovasti. Halasin häntä pontevasti. Hän on ulkomaalainen, ja juttelimme myöhemmin pitkään, suorastaan ystävystyimme. Hän osaa suomea hyvin, mutta välillä käytti englantia, kun ei löytänyt sanoja. Aion kutsua hänet luokseni myöhemmin kylään, mutta kerron siitä, kun asia on ajankohtainen.

Ari yski jonkin verran, ja nyt keuhkoista tulee "alemman kerroksen väkeä" ylös, ja se on hyvä. Kohta on kaikki töryt pihalla ja mies voi hyvin.

Samainen hoitaja tuli avukseni, kun soitin apua Arin vuoteeseen laittamiseksi. Hieroin Arin jalat, rukoilimme hänen kanssaanja lähdin tyytyväisenä pois, sillä Ari jäi väsyneenä ja onnellisena kuuntelemaan Raamattua.

Oli jälleen ruuan aika, kun tulin kotiin, vaikka lähtiessäni olin syönyt. Herkkuruokaani on tällä hetkellä kuvassa oleva sapuska:
-keitettyjä porkkanoita ja punajuuria
-sipulia
-mahdollisesti kaalta raastettuna ja öljyssä paistettuna sipulin kanssa
-tänään kolme koipeliinia, kun niitä oli vielä monta jäljellä
-kun sammutan levyn, laitan mausteeksi homejuustoa, jota on joululta vielä vähän jäljellä.

Todella herkullista; mauttomaksi en todellakaan voi sanoa annostani.

Lähdin vauhdilla Palosaarelle lipasvahdiksi äänestyspaikalle, ja reissussa hurahti yli kolme tuntia. Eväänä minulla oli keitettyjä porkkananpaloja, ja nekin ovat hyviä sellaisenaan, kun ei muuta ole mukana.

Seitsemän jälkeen söin vielä punajuuria, porkkanoita ja viimeisen koiven, ennen kuin se loikkii tiehensä vanhuuttaan.

Napsin myös vähän salaattia: vihreää keräsalaattia, jonne pläjäytin jotain valmisjuusto-kuivattu tomaatti-öljyseosta. Se on minusta huippuhyvää.

Ruokajuttuja kirjoitan sen takia, kun olen leveillyt kiloillani, tai siis niillä, jotka eivät enää ole minulla. Varsinainen laihduttajaekspertti siis.

Lainasin pari päivää sitten huippulukemista tietämättäni: Alan Burghess tai jotain sellaista. Kirjan nimi on Pikku nainen, vuodelta 1959. Kirja kertoo englantilaisnaisesta, jonka suurin motiivi on päästä Kiinaan lähetystyöntekijäksi. Ja hän menee, vaikka inhimillisesti tilanne on täysin mahdoton: Japanin ja Kiinan sota meneillään, mutta tämä neito menee junalla Neuvostoliiton läpi ja ties miten Japanin kautta Kiinaan.

Kirja alkaa siten, että kuolemaisillaan oleva nainen tuodaan sairaalaan. Hänestä ei tiedetä mitään, länsimaista nimeä hän ei suostu kertomaan. Naisella on kiinalainen Raamattu, kiinalaiset vaatteet, mutta selvästi hän on ulkomaalainen. Naista on pahoinpideltä, hänellä on ankaria sotatraumoja. Sitten aletaan keriä naisen muistoja auki mielenkiintoisella tavalla.

On ihmeellistä, että tällaiset ikäiseni kirjat saattavat olla, ja usein ovatkin hyvin hengellisiä. Noina aikoina usko on ollut luonnollinen osa elämää. Miten on tänään?

Uskonnollisuutta on laidasta toiseen, mutta kun Jeesus palaa, "löytäneekö hän uskoa maan päältä"?

Luen vielä tuota hurmaavaa ja mukaansatempaavaa kirjaa, ja toivotan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!

Vaatimaton lounaani tänään ;)