Kategoriat: Ajankohtaista

Morsiuskodin valoja

Mukava sää. Kukko harppoo kohti kevättä, päivä pitenee, aurinko pilkahti tänään.

Tähtihetki tänä iltana. Makasin sohvalla, olin lukenut kirjaa. Alkoi väsyttää ja tuli vilu. Vedin viltin päälleni ja nukahdin. Kävin hereillä, nukahdin uudestaan.

Heräsin kuin uutena ihmisenä, virkistyneenä, levänneenä. Luin lisää lähetyskirjaa, kunnes tulin koneelle kirjoittamaan uusia päivän sanoja, lisäämään kuvia, vastaamaan juttuihin ja muuta sellaista. Katsoin myös videon, jossa pikku-Sara viilettää mäkeä alas pulkassa vuorotellen äidin ja isin vetämänä.

Olen kävellyt pari kilometriä tänään viikon mittaisen flunssatauon jälkeen. Alan toipua, joskin yskin välillä melkein ratketakseni, mutta pastilli suuhun, niin helpottaa hetkeksi.

Yöllä valvoin ja juttelimme vielä Teron kanssa, kun hän tuli kotiin. On tapahtumassa paljon ihania asioita, kun nuoret ovat menossa naimisiin. Kivoja, iloisia keskustelun aiheita.

Aamupäivällä Karoliina tuli meille. Jos joku on istunut rakastuneen parin seurassa jonkin aikaa, niin tietää mitä se on. Kutittelua ja kikatusta, silmiin tuijotusta ja muuta sellaista. Niin se lienee ollut kautta aikain, muistanpa vain omaa nuoruuttani! Rukoilimme sentään yhdessä ja Tero luki psalmin meille.

Lähdimme Arin luo. Ari nukkui rauhallisesti, kun menimme, ja näytti hyvinvoivalta. Pian alkoi yskiminen, ja istuin imuletkun jatkona pitkän aikaa. Nuoret jatkoivat matkaansa Liinulaan, minä jäin Arin luo. Hoitaja sanoi limaa nousseen uskomattomia määriä tänään.

Väsynytkin Ari oli luonnollisesti. Kuuntelimme Psalmeja luettuna, minä join kahvia ja söin eväitäni. Raejuustoa ja rahkaa, noin ohimennen sanottuna, ettei totuus painonpudotuksesta unohtuisi eilisen herkuttelun jälkeen.

Ari nukahti syvään, rauhalliseen uneen. Ensi kertaa hiivin tieheni niin, etten odottanut hänen heräämistään, vaan jätin terveiset hoitajan välitettäväksi.

Otsikkona oleva Psalmin 25 jae voi herättää ajatuksen: miksi Jumalaa pitäisi pelätä, jos hän kerran rakastaa minua.

Luther selittää asiaa toisen psalmin jakeen, 86:11 kautta:
"Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin."
"Mitä minua auttaisi, vaikka kaikki ihmiset minua suosisivat, puolustaisivat ja syntini unohtaisivat, jos Jumala ne muistaa ja niitä soimaa?

"Ja toisaalta, mitä minua vahingoittaisi, vaikka kaikki luodut kuormaisivat päälleni syntiä, jos Jumala antaa anteeksi ja vapauttaa niistä?

"Sillä, joka ei välitä Jumalan tuomiosta, ei ole oikeaa pelkoa. Se, joka ei pelkää, ei rukoile Herraa. Joka ei rukoile, ei löydä armoa.

"Vilpittömän ihmisen on siis alati pelättävä Jumalan tuomiota hänessä olevan vanhan ihmisen tähden, jota vastaan Jumala on. Tämän pelon ohessa on pantava toivo armoon Jumalan laupeuden tähden. Meissä oleva uusi ihminen vastustaa vanhaa. Näin se suostuu Jumalan tuomioon.

"Samassa sydämessä asuu siis pelko ja toivo. Jumalan tuomio synnyttää pelon, mutta pelko panee huutamaan avuksi, ja avuksi huutaminen saavuttaa armon.

"Niin kauan kuin siis tämä vanha ihminen on elossa, pelko, eli lihan ristiinnaulitseminen ja kuolettaminen ei voi lakata eikä Jumalan tuomio unohtua. Jos sen sijaan ei olla Jumalan tuomion pelossa, elämä hänen edessään ei ole vilpitöntä." -Mannaa Jumalan lapsille

Luther sanoo asian yksinkertaisesti ja selvästi. Ainakin minun ajatukseni käsittää hänen puheensa. Olen jakanut tekstiä kappaleisiin, että sen voisi helpommin ymmärtää ja sisäistää, kun sitä lukee.

Elämäni tuntuu elpyvän kunnon kohentumisen myötä, ja toivon, että tulevalla viikolla kykenen jo avannolle, tai ainakin "oppisin valitsemaan oikean tien".

Siunattua viikkoa sinulle, hyvä lukijani!

Arin nosto-ohjeita ja muuta kuvasatoa hänen seinällään