Kategoriat: Ajankohtaista

Mummopeitto Number Two

Lunta edelleen paljon, mutta lisää ei ole satanut. Otsikko Job 18 luvusta

Aamulla kuuntelin deistä viikon kirjan lukemista. Kyseessä oli Markku Ojasen, niin sanotun onnellisuusprofessorin uusin teos. Hän sanoi, että kun ihminen hakee keskusteluapua, ystävä saattaa olla psykoterapeuttiakin parempi. Asia riippuu siitä, syntyykö näiden kahden välille yhteysymmärrys.

Ojanen kehotti ehdottomasti vaihtamaan terapeuttia, jos avunhakija kokee, ettei yhteys pelaa.

Vertaistuki on parhaimmillaan tätä. Kun puhutaan asiasta, josta molemmilla on omakohtainen kokemus, toista voi myötätunnolla kuunnella, sillä asia koskettaa myös itseä. Molempien lehmä samassa savikolossa, noin vertauskuvallisesti.

Flunssa ja kurkkukipuni jatkuu, mutta tilanne on suonut minun luvan kanssa levätä, mikä on ollut siunattu asia. Tänään pakersin valmiiksi Arin nosto-ohjetaulut ja vein ne sairaalaan. Soitin sitä ennen, joten Aria oltiin jo nostamassa tuoliin, kun menin. Joten tällaista lepoa!

Näkövammainen ystävämme oli tilannut kirjani Rohkeasti eteenpäin, MS-tauti kapulana rattaissa, luettuna itselleen cd:nä. Nyt se jouti meille, ja kuuntelimme sitä Arin kanssa. Kuulosti metkalta muiden kirjojen jälkeen kuulla omaansa.

Aria kirja kosketti, ja kysyin pari kertaa, pystyykö hän kuuntelemaan, mutta hän halusi ehdottomasti kuunnella. Jatkamme toisella kertaa, lopetimme, kun Arin veli tuli neljän maissa.

Kuulin tekstissä virheitä ja toistoja, ja välillä lukijan silmälasit olivat kai likaiset, kun hän puhui omiaan. Ihmettelen, miten asiallisen kirjan Jumala antoi minun kirjoittaa. Toivon ja rukoilen edelleen, että sen löytävät kaikki ne, joille se on tarkoitettu rohkaisuksi ja lohdutukseksi.

Jos sinun lähikirjastossani kirjaani ei vielä ole, ole ystävällinen, ja käy pyytämässä, että se tilataan sinne. Kirjastot tekevät sen yleensä kirjavälityksen kautta, mutta jotkut ovat tilanneet sen suoraan minultakin. Kumpikin käy. Kirjastot tilaavat mielellään kirjoja, joita lukijat toivovat, jos heillä on määrärahaa. Luulisi olevan vuoden alussa.

Jälleen arvauskilpailu, kun olen päässyt sellaisten makuun:
kuinka monta kirjaani olen myyty vuoden aikana, jonka ajan se on ollut markkinoilla? Mukaan lasketaan myös ne, jotka olen antanut mainoslahjaksi, lahjaksi muuten vaan, sekä ne, jotka on tilattu netin kautta. Lähimmäksi arvanneelle lähetän kirjan postissa. Voit vastata vieraskirjaan, mikäli haluat osallistua. Kisa päättyy tammikuun lopussa.

Cowman kirjoittaa:

"Mutta kiitos olkoon Jumalan,
joka aina kuljettaa meitä
voittosaatossa kristuksessa... " 2 Kor 2:14

"Jos sinun elämässäsi on nyt suuri koettelemus käynnissä, älä pidä sitä tappiona, vaan pysy uskossa!
Luota voittoon Hänen kauttaan, joka kykenee tekemään sinusta enemmän kuin voittajan!
Ja pian koittaa ihana voiton päivä.
Oppikaamme se tosiasia, että kuljettaessaan meitä kovissa paikoissa Jumala antaa niissä tilaisuuden meille panna luottamuksemme Häneen ja niin tuottaa kunniaa, kiitosta ja ylistystä Hänen nimelleen." -Virtoja erämaassa

Lainasin kirjastosta vanhoja kirjoja, jotka virkailija joutui hakemaan kellarista asti. Bongasin kirjat Hilja Valtosen kirjan takalehdeltä, jossa lueteltiin "perhekirjoja". Sain Hilja Haahtin Kaurialan kartano, kaksi osaa. Kirjat ovat minun syntymävuodeltani, eli tosi vanhoja.

Luostarin muurit murtuvat oli myös mielenkiintoinen. Kahden suomalaisnunnan sekä parin muun tarinat, sekä salatietoa Maria-sisarten keskeisestä opista on kirjan sisältönä. Outoa ja pelottavaa hengellisen vallan käyttöä. Itsellänikin on varmaan tallessa noita lehtisiä, joissa on äiti Basilea Schlinkin ajatuksia. Hän piti itseään Jumalan morsiamena, jolla on sama arvovalta kuin Jumalalla. Kukaan ei saanut arvostella tai asettaa kyseenalaiseksi hänen näkyjään ja sanomiaan, jotka ohittivat Raamatun.

Yhteisön voima ja valtti tuli ilmi siinä, kun perhe-, ystävyyssuhteet ja muu maailma oli pitänyt jättää taakseen. Ei ollut muita ihmisiä kuin ne, jotka asuivat luostarissa. Heihin ei tosin liioin saanut ystävystyä, vaikka niin tapahtuikin jonkin verran. Niinpä on vaikea lähteä pois tuollaisesta yhteisöstä! Se vaatii paljon rohkeutta ja oman ajattelukyvyn käyttöä.

Äiti B.S. eli lähes sata vuotiaaksi, kuoli vuosituhannen alussa. Suomessa näitä sisaria on toistakymmentä. Odotan toiselta kirjalta paljon, siinä kerrottaneen elämästä ja niistä syvyyksistä, joita Riittä Lemmetyinen ja Marianne Jansson kohtaavat lähdettyään luostarista vuonna 1990.

Siunausta sinulle, arvoisa ja tärkeä lukijani!