Kategoriat: Ajankohtaista

Kynttilät ja valot tuovat vieläkin tunnelmaa, vaikka joulu on ohitettu.

Lunta on paljon. Pakkasta pikkuisen.

Sain tulostetuksi Arin pyörätuoliin nosto-ohjeet. Terhi käänsi ne ruotsiksi ja englanniksi. Lisään muovitetut tekstit kuviin, jotka olen teettänyt, ja katsotaan, onko niistä apua Arin hoitajille. Toivon, että on.

Aivastelen, niistän ja pärskin. Hetkittäin olo on parempi, ja luulen jo olevani lähes kunnossa, kunnes seuraava vilukohtaus tulee. Lepäämään Herra on minut saattanut, vaikka vihreät niityt ovat vielä kinosten alla.

Kävin Triangelissa terveystarkastuksessa, perusteellisessa sellaisessa. Verenpaine oli oikein hyvä ja verensokerikin kohtalainen. Perintökolesteri sen sijaan oli surkea. Painoa voisin pudottaa, mutta johan tässä olen rehkinyt sen asian kanssa pari viikkoa urakalla. Kolme suklaarasiaakin on vielä jäljellä joulusta. On kai tungettava ne Teron mukaan viikonloppuna. Hän on hoikka poika ja kestää syödä suklaata paremmin kuin äitinsä.

Hain kirjastosta Marianne Jansson - Riitta Lemmetyisen pari kirjaa. On todella erikoista se opetus, mutta äiti Basilea Schlink on opettanut naisille sisäpiirissä. Mielenkiintoista lukea, varsinkin kun tiedän, että naiset lähtevät sisaryhteisöstä pois, eivätkä jää sen vangiksi.

Menen jatkamaan sohvailua, lukemista, höyryhengitystä ja laiskottelua. On ollut erikoinen päivä sikäli, että olen nukahtanut sohvalle varmaan viisi kertaa. Se ei ole totisesti minulle normaalia.

Jaksellaan taas yksi päivä eteenpäin, ja kiitetään Jumalaa hänen armostaan, hyvä lukijani. Luther on sanonut, että armo on:

A = ansioton
R = rakkaus
M = minun
O = osakseni

Sen me saamme ottaa vastaan itsekukin. Se on tarkoitettu kaikille. Kelpaako se sinulle? Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa: itse en kestä Jumalan edessä, mutta Jeesuksen selän takana on ihan toinen juttu :)