09.01.2012 - Ihmisen Poika ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan

Tähtiä lumessa hämärän aikaan. Pakkasta varmaan kymmenisen astetta, kirkasta. Otsikko Mt 20:28

Otin rannekellon pöydälle eteeni muistuttamaan, että kohta on ampaistava pyykkitupaan laittamaan vaatteet kuivausrumpuun, toiset koneeseen. Nykyisin unohdan kaiken muun paitsi sen, mitä juuri teen.

Kansakoulun lukukirjassa oli 45 vuotta sitten Sakari Topeliuksen kirjoittama opettavainen, kaunis tarina. Muistan sen aina tällaisena pakkaspäivänä kuin tänään.

Topelius sanoi, että lumen pinnalla välkkyy kuin tähtiä, pieniä jalokiviaarteita, jos lähtee kävelylle ulos pakkasiltana kuutamolla. En ollut koskaan aiemmin havainnut moista.

Palatessani Arin luota pimeän laskeuduttua tähdet kimaltelivat kuin parhaat jalokivet, aivan minun ulottuvillani. Ei ollut kuutamoa, mutta katulamput valaisivat. Ehkäpä Topelius oli eräs niistä, joka herätti mielikuvitustani lisälaukkaan. Vanhoissa kansakoulukirjoissa on monia mielenkiintoisia tarinoita.

Moppe on eräs Topeliuksen jännittävä kertomus. Poika omistaa maailman parhaan kelkan ja kilpailee sillä koulutoverinsa kanssa, jolla on oma kelkkansa. Pojat laskevat kielletyltä Taivasharjulta. Moppe voittaa, mutta toisen pojan kelkka särkyy ja tämä itse loukkaantuu. En muista nyt toisen pojan kelkan nimeä. Tarina päättyy kauniisti, kun poika antaa rakkaan Moppensa loukkaantuneelle toverilleen.

Olin välillä pyykkituvassa pariin otteeseen. Sain myös puhelun ja kuulin ikäviä uutisia koulumaailmasta. Rukoilimme. Ihminen on avuton maailmassa, ellei Jumala ole turvana, Jeesus pelastajana ja Pyhä Henki puolustajana. Mutta Jumala on, jos me nojaamme häneen koko ymmärryksellämme, emmekä luota omaan viisauteemme tai tekoihimme.

"- - ainoa keino säilyttää elämänsä murtumattomana on elää Jumalaan katsoen. Pyydä Jumalaa säilyttämään henkesi silmät avoimina Ylösnoussutta Kristusta kohtaan - silloin ei arkinen raadanta voi tukahduttaa sinua. Irrottaudu jatkuvasti mielen ja ajatuksen mitättömyyksistä ja joutavuuksista ulos Johanneksen evankeliumin 13:nnen luvun ylevään maailmaan." -Parhaani Hänelle. Chambers. 6.maaliskuuta.

Joh 13, jakeesta 1: "Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti." Jeesus pesi opetuslastensa jalat, ja kehotti näitä tekemään samoin maailmassa.

Olimme Arin kanssa pari tuntia alakerrassa iltapäivällä, ja ehdimme kuunnella monta Pöyryn opetusta netistä. Tai oikeastaan läppäriltä, sillä Jyrki on tallentanut niitä koneeseeni. Ei tarvitse mennä edes nettiin. Sidoin jälleen läppärin kengännauhalla Arin kaulatukeen ja siinä se pysyi.

Olen hämmentynyt, että Ari jaksaa istua päivittäin tuolissaan, kuumetta ei ole ollut. Kiitän Jumalaa ja nautin jokaisesta tällaisesta päivästä.

Keinussa istuessani kudoin isoäidin neliöitä. Eräs mies kulki ohi ja sanoi, että on mukava katsoa, kun virkkaan. Hänelle tuli oma mummo ja äiti mieleen.

Muuan nainen käveli koiransa kanssa äitiään katsomaan vanhainkodin puolelle. Hän antoi palautetta kirjastani, sillä hän oli lukenut sen sairaalan kirjastosta. Kovasti tuntui pitäneen kirjasta. Sanoin, että tänä vuonna on tulossa toinen kirja.

On aika toivottaa hyvää yötä, Jeesus myötä, sinulle arvoisa lukijani, tai sitten huomenta, jos luet aamulla tätä!

jk. Farkut mahtuivat jalkaan. Talvipökät ovat vielä niin tiukat, että pelkäsin napin lentävän seinään, ja oli vaikea kävellä ja hengittää ne jalassa eilen :( Mutta kaksi kiloa on lähtenyt kävelemään, ja toivon, että muutama kilo painelee vielä perässä!