04.01.2012 - Siinä on rakkaus, että Jumala on rakastanut meitä ensin!

Lunta sataa, mittari nollassa.

Nikottelen niin että naapuriin asti varmaan kuuluu. Yritin vettäkin juoda, mutta ei auttanut. Seuraavaksi yritän valehdelle itselleni tai säikäyttää, vaikkapa peiliin katsomalla.

Suljin puhelimet ja laitoin kännykän pirisemään päivällä parin tunnin päähän. Kävin koneelle kakkoskirjani kimppuun ja sain jotain aikaankin. Tosin vain vähän, mutta alku aina hankalin paussin jälkeen. Suunnittelin jatkavani työtä nyt illalla, mutta en jaksanutkaan.

Kävin rautatieasemalla möhlimässä iltapäivällä. Juuri, kun oli minun vuoroni mennä ostamaan lippua, keksin soittaa sairaalaan. Hoitaja puhelimen toisessa päässä ihmetteli, kun sanoin ostavani matkalipun. Varmaan kiinnosti häntä. Lippurouva puolestaan luuli minun kai olevan kiireellinen virkanainen. Ei edes lippua kykene ostamaan sulkematta puhelinta.

Loppujen lopuksi unohdin ostamani lipun luukulle, ja parin hengen voimin minua huudeltiin noutamaan se.

Samaan aikaan tungin löytämääni tyhjää tölkkiä reppuuni vimmaisesti. Tosiaan kiireellinen virkanainen!

Soitin sairaalaan sitä varten, että pyysin hoitajia laittamaan Arin tuoliin, sillä olen tulossa viemään Aria rengasmatkalle alakertaan. Kun menin vartin päästä Arin luo, kolme naista yritti keksiä, miten Arin niskatuki oikein mahdetaan laittaa. Ari istui etukenossa pyörätuolissaan niskatuki selkää vasten.

Hyväntahtoisia nuo hoitajat, eivät vain ole päässeet sisälle Arin pyörätuolin saloihin, kun niin harvoin ovat vuorossa Aria auttamassa. Sitäkin tärkeämpi on minun apuni, koska Ari-vintiöhän ei yritäkään auttaa, nauraa vaan, mikäli huonossa asennossaan pystyy.

Menimme alakertaan, pyörätuolin ohessa työntelin tippatelinettä, jossa Arin ruokapullo killui.

Ari voi hyvin, ja minä olen onnellinen siitä. Reilut pari tuntia olimme alakerrassa, kunnes palasimme ylös. Ennätin laittaa Arin vuoteeseen, mutta sitten hoitajat tulivatkin lopputöihin. Jälleen yksi uusi kasvo, toinen oli jouluajan sijainen. Mukavia, ulkomaalaisia naisia.

Kävin kaupassa ja juttelin tutun kassatytön kanssa. Palautin löytämäni tölkit samalla. Aria nauratti, kun kerroin hänelle, että tyhjä tölkki päivässä pitää mielen virkeänä. Tänään tein jo ennätyksen tammikuun suhteen löytöpullojen suhteen. Vertaan viime vuotisiin tuloksiini. Onpahan jännitystä elämässä! En oikeastaan ihmettele enää, keneen Tero on tullut jatkuvilla tilastojen tekemisillään.

Eräänä vuonna löysin itse pudottamani auton pölykapselin. Tänään jatkuivat tekniset löytöni: nyt omistan crc:tä. Joka mies tietää, mitä se on, ja moni nainenkin paremmin kuin minä. Ainakin naapurin pappa suhautteli sitä polkupyöräni ketjuun viime kesänä, joten keväällä luultavasti huollan pyöräni itse. Tölkki on vajaa, mutta riittää hyvin minulle moneksi vuodeksi. Bongasin tölkin aseman pihalta, eikä siinä ole korkkia. Ensin petyin mokomaan löytöön, mutta sitten oivalsin onneni.

En edes viitsi kertoa, mitä kaikkea olen löytänyt. Sen voin tunnustaa, että yhden pölkyn raahasin kerran pyörän perässä kotiin ojasta. Se on minulla vieläkin kuistilla. Hieno, siisti pölkky.

Junalipun tarvitsin asemalta erästä pikku matkaa varten, josta kerron myöhemmin.

Tytär soitti tänään ja kertoi saaneensa oikein hyvän työpaikan. Kiitos Jumalalle siitä. Huomenna hän aloittaa työt ensin toisessa paikassa, sitten tuossa uudessa kuukauden päästä. Onnea Terhi ja siunausta työhösi!

"Rakas Herra,
anna minulle iloinen mieli,
into ja rohkeus." -Luther

Jakselua ja siunausta sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Nikottelu loppui omia aikojaan kirjoittamisen aikana, kun olin vain muina miehinä.