Kategoriat: Ajankohtaista

Vielä on jouluaika, mutta päivät kirkastuvat hurjaa vauhtia

Lumi muuttui vetiseksi lössöksi sateen myötä. Saapaskeli. Saunaan oli mukava mennä paljain jaloin.

Kamera ei ole vieläkään kotiutunut, koska en käynyt Arin luona tänään. En ehtinyt. Sitten en jaksanut, kun olisin jo ehtinyt. Nykyisin olen oppinut hiukan armahtamaan itseäni, enkä laukkaa sairaalaan, jos en jaksa.

Aamupäivällä olin äidin kanssa puhelimessa, luin Raamattua, jumppasin. Minusta on tullut kuntoilija viimeisen päälle. Muutama minuutti mahaliikkeitä aamulla ja saman verran illalla. Mitähän tästä vielä seuraa! Laiha rouva vissiin. Sitä en toivo, enkä usko, että se on mahdollistakaan olemattoman itsehillintäni syömisen suhteen tuntien.

Puolilta päivin kävelin postin kautta Työvoimatoimistoon. Minulla oli tapaaminen niin sanotussa triangelissa. Siellä oli meitä useita, kuten myös viranomaisia oli kolme.

Saimme kahvia ja isot komeat voileivät sen kanssa. Harmi, että olin kiskonut juuri kauhean annoksen ruokaa, mutta aina yksi voileipä mahtuu, niin isoa leipää ei olekaan, ettenkö saisi lisää ahmittua.

Innostuin kovasti triangeli-systeemistä. Se tarkoittaa sitä, että kun sitouduin yhteistyöhön kolmen tahon kanssa, saan myös monipuolista palvelua jatkossa. Tarkoitus olisi työllistyä, ellei sitten jonkun kohdalla eläke tai muu ole sopivampi vaihtoehto.

Verikokeisiin pääsen ensiksi. Paljastuu taas kolesterolit ja sokerit, jotka voivat olla luvattoman korkealla. Parin viikon päästä tapaan terveydenhoitajan. Vähän kuin työtarkastus siis.

Myöhemmin kohtaan sosiaalityöntekijän, ja keskustelemme lisää mielenkiintoisesta aiheesta, eli siis minusta. Yhä paranee, sillä kolmanneksi tapaan kukkarontarkistajan.

Annoin mielelläni suostumuksen yhteistyöhön näiden ihmisten kanssa, sillä tarkoitukseni ei ole salailla tai lusmuilla pusikossa ja kartella työntekoa. Olisinpa saanut tietää tällaisesta vaihtoehdosta jo vuosi sitten, kun epätoivoisesti yritin saada jonkun kuuntelemaan itseäni!

Triangelitoimintaa on muistaakseni 40 paikkakunnalla. Eli jos olet vajaakuntoinen, et sairas, mutta et oikein työkunnossakaan, pinkaise kysymään, josko tällaista palvelua löytyy sinun paikkakunnaltasi. Jos omat tulevat tapaamiseni triangelissa ovat yhtä myönteisiä kuin tämän päivän lupaukset, niin olen onneni kukkuloilla.

Johdatuksesta tässä on kyse, sillä en edes ymmärrä, miksi hakeuduin edellä mainittuun paikkaan. En tiedä, mitä tahdon, mitä jaksan, mitä en. Sen tiedän, mitä en tahdo enkä jaksa.

Jotain mielekkyyttä kaipaan. Pari tuntia päivässä jotain tekemistä, mikä antaisi onnistumisen kokemuksen. Uskon osaavani yhtä sun toista, vaikka viime vuosina itsetuntoni on karahtanut kiville.

Sitä pelkäsin ennen triangeliin menoa, että minua aletaan alistaa ja painostaa. Sitä en kestä enkä siedä. Olen allerginen pakottamisella. Voin vaikka purra tai ainakin juosta karkuun. Suvussamme on sellaista taipumusta. Olen muissakin asioissa isäni tyttö, enkä häpeä sitä. On osattava pitää puolensa, jos toisena vaihtoehtona on romahtaminen.

Lähdettyäni triangelista menin tapaamaan ystävääni, joka asuu samalla suunnalla. Seisoin heidän pihallaan ja muistelin, miten kauan siitä on, kun kävin heillä viimeksi. Ihmettelin myös, miten ikkunoissa ei ole edes verhoja saati valoja.

Vähitellen valot syttyivät omaan vinttiini, ja muistin, että ystäväni muutti miehineen jo monta aikaa sitten toiseen paikkaan! Onneksi se oli vajaan kilometrin päässä, joten kahlasin sohjossa sinne.

Join monta mukia hyvää maitoteetä ja napostelin herkkuja ystäväni luona. Kellohan ei ollut vielä kuutta, jolloin dieettini pamahtaa päälle. Siirryimme olohuoneeseen puhumaan ja polvistuimme lopuksi rukoilemaan. Meillä oli siunattu hetki yhdessä Herran kanssa.

Paluumatkalla kävin kirjastossa, ja löysin monta mainiota kirjaa vaihtopöydältä. Luonnollisesti lähes kaikki niistä minulla jo on, koska minulla on melkein kaikki hyvät kirjat. Ei nyt sentään.

Psalmi 23 -kirjan löysin ja neljä, viisi muuta. Nyt on vain löydettävä omasta hyllystä jotain, minkä voisin viedä vaihtopöydälle. Ehkä niitäkin löytyy, vaikka vaikea minun on luopua kirjoista, jotka olen kotiini rahdannut.

Kotiin könyttyäni lumisohjon keskeltä menin katsomaan, josko saunassa olisi tilaa yhdelle hikiselle ja väsyneelle ihmiselle. Sauna oli juuri vapaa. Niinpä loikin sinne paljasjaloin lumihangessa. Vähän soraakin osui jalan alle nipistelemään.

Ilta meni tehokkaassa työskentelyssä, johon hiukan piiskasin itseäni. Kävin läpi runsaan joulupostini. Kirjoitin osoitteenmuutoskortin niille, joiden posti tuli vielä vanhalla osoitteella, ja oli käännetty tänne. Osalle kirjoitin uuden vuoden tervehdyksen. Yhden kortin sain salaiselta ihailijalta varmaan, sillä siinä ei ollut lähettäjää.

Olin ylen tyytyväinen, kun sain työn valmiiksi. Jonain päivänä pitäisi tehdä kirjanpito viime vuodelta kirjojen myynnin osalta. Ei se iso työ ole, siihen ryhtyminen sen sijaan on.

Ehkäpä katson yhden filmin tänään, ja virkkaan lisää isoäidin neliöitä. Vai sanoisinko mummon neliöitä. Tai sitten en jaksa katsoa mitään, vaan löhöän sohvalla n:o 2, ja luen.

Meneillään on Niilo Tuomenoksan kirjan Raamatun naiset, toinen osa. Minua rohkaisi eilen, kun luin suunemilaisesta naisesta. Jumala lähetti naisen perheen seitsemäksi vuodeksi naapurimaahan nälänhätää pakoon. Kun hän palasi perheineen, koti oli vallattu. Nainen meni pyytämään sitä kuninkaalta takaisin, ja kukas olikaan kuninkaan juttusilla, ellei profeetan apulainen, joka oli juuri kertomassa suunemilaisesta naisesta, joka sai pojan Jumalalta profeetan rukouksen kautta.

Täsmäajoitus. Kuningas oli valmiiksi innoissaan suunemilaisperheestä, eikä ollut vaikea saada sotilasta mukaan palauttamaan perheelle heidän kotinsa takaisin.

Tällainen täsmäajoitus Jumalalla on myös minun suhteeni, kuten myös sinun, arvoisa lukijani, jos pyydämme saada kulkea Vapahtajamme askelissa.

Ei ole tarpeen itse ymmärtää kaikkea, mutta on suloista tietää, että Jumala ymmärtää ja hän johdattaa Pyhän Henkensä kautta lapsiaan nimensä kunnian tähden.

Sen takia minä kirjoitan näitä sivuja, koska haluan kertoa, että Jumala on uskollinen, luotettava ja varma apu kaikissa elämän tilanteissa. Tahdon rohkaista lukijaani turvautumaan Jumalaan jo hyvinä päivinä ennen kuin tulevat ne päivät, jotka eivät meitä miellytä.

Nyt joka tapauksessa miellyttää ajatus sohvalla löhöilystä ennen nukkumaan menoa.

Voi hyvin, lukijani!

Kuusi seisoo permannolla - edelleen vihreänä ja kauniina