31.12.2011 - Jumala antaa tulevaisuuden ja toivon lupauksensa mukaan omilleen

Lumisadetta, kylmähkö tuuli

Aamuvarhain Terhi ja Tatu poikkesivat sen verran, että hakivat tavaroitaan ja jatkoivat matkaa kotiinsa Helsinkiin. Matkalla he jättivät Teron ja Karoliinan saamia kihlalahjoja Tampereelle Karoliinan kämpille. Samalla myös omiaan, ihan aikomattaan.

Päivällä Tero ja Karoliina hyppäsivät junaan. Heitä mahtoi nolottaa, kun minä sekä Karoliinan vanhemmat emme tyytyneet vain halaamaan nuoriamme asemalla, vaan seisoimme junan ikkunan alla, kunnes juna lähti. Vilkutimme railakkaasti, siis me vanhemmat.

Koska jouluvieraani olivat lähteneet, väsymys alkoi hiipiä jäseniin. Niinpä lähdin saman tien Arin luo, ennen kuin uuvahdan. Laukussa läppäri, pikkusellainen, sekä termospullo eväineen.

Arilla oli kunnon limailut menossa, kun tulin hänen luokseen. Pari hoitajaa tuli auttelemaan, ja lähdimme Arin kanssa ala-aulaan. Minä työnsin pyörätuolia sekä tippatelinettä, sillä Arilla oli ruoka-aika.

Istuin keinussa, Ari tuolissaan. Ompelin napin Arin sairaalapaitaan, josta puuttui hihansuusta toinen nappi. Virkkasin, ja selasin päivän lehden. Juttelin joidenkin ohikulkevien tuttujen ja puolituttujen kanssa. Olin täysin tyytyväinen ja hyvällä mielellä Arin kanssa ollessani, kuten yleensä aina, ellei hän ole tosi kipeänä.

Olimme reilusti yli kaksi tuntia alhaalla, kunnes Ari alkoi rohista siihen malliin, että lähdimme ylös. Hoitajilla oli kiireitä, laitoin Arin itse vuoteeseen. Mittasin lämmön, 37,3. Aika kuuma hän oli. Vaihtelin Arin asentoa. Istuin keinussa Arin sängyn vieressä. Kuuntelin Raamattua, virkkasin. Ari nukkui aika pitkään.

Söin suklaata, jota olin tuonut hoitajia varten. Hmmh, itsehän olin nyt tavallaan hoitaja. Kuuntelimme armolahjaopetusta Raamatun lisäksi netistä.

Lopuksi rukoilimme Arin kanssa. Kävin kertomassa hoitajille Arin tilanteen. Viisi tuntia vierähti Arin luona, kunnes lähdin tarpomaan lumiseen pimeyteen ja kotiini. Lauloin jotain laulua mielessäni koko matkan, en muista mikä se oli. Mieleni oli tyyni ja rauhallinen.

Soitin osastolle jo, mutta tilanne ei ilmeisesti ollut huonontunut. Soittelen vielä, kun yöhoitaja on tehnyt kierroksensa.

Kotiin päästyäni kävin katsomassa, olisiko saunavuoroja jäljellä. Kaikki vuorot jäljellä; menin heti saunaan. Pesin pyykkiä sen jälkeen. Ensin unohtui pesuneste, jota juoksin hakemassa. Kuivausrumpu on kätevä, pyykin saa nopeasti valmiiksi. Mankeloin vaatteet, jotka sitä olivat vailla.

Loikin pesutuvalla monta kertaa, ennen kuin vaatteet olivat kuivia.
Yhden kerran kenkäni meni väärään jalkaan, enkä jaksanut ottaa sitä pois. Kumma kyllä myös toinen jalka teki saman tempun. Onneksi ei naapureita näkynyt. Olisi ollut noloa selittää, miksi aikuinen ihminen juoksentelee punaiset kuoma-kengät väärissä jaloissaan. Pakko olisi ollut selittää, jos olisin tullut nähdyksi. Muuten olisin saanut kyseenalaisen maineen, ellei sitä satu ennestään olemaan.

Soitin yhden pitkän puhelun ystävän kanssa saunan jälkeen. Muuten olen lukenut, syönyt, tiskannut ja nauttinut Kyyhkytuvan rauhasta.

Arin luona ollessani laskin vieraskirjastamme, montako kertaa Ari on tämän vuoden aikana ollut pyörätuolissa istumassa, joko ulkona tai sisällä. Nyt esitänkin sinulle, arvoisa lukijani, kysymyksen, mikä on tuo lukema! Kerron sen vaikkapa viikon kuluttua, sikäli kuin arvauksia on tullut. Jos ei ole tullut, en kerro ;)

Inventaario on tehtävä vuoden vaihteessa. Tämän vuoden isoja asioita itselleni on ollut:
- kirjani Rohkeasti eteenpäin pääsi markkinoille
- sairastin keuhkokuumeen alkuvuonna
- Arin kanssa olen viettänyt paljon aikaa - puolipäivätyön verran!
- Tatu kävi armeijan, kuten Tero, ja pääsivät molemmat heinäkuussa pois
- Tero muutti Tampereelle
- Tero kihlautui
- Arilla oli 6-7 antibioottikuuria, ja viime kertaisesta on pian 3kk, mikä on ennätys pitkään aikaan
- Arilla on ollut kolme kovaa kuumetta vuoden aikana
- Terhi on valmistunut ammattiin
- olen hoitanut lapsenlasta vuorokauden ihan yksin!
- olen ollut onnellinen ja tyytyväinen, kokenut olevani omalla paikallani kivun, ahdistusten ja uupumuksen keskelläkin

Tulevaisuuden odotuksia, tulevalle vuodelle:
- toisen kirjan saaminen painokuntoon
- kokemuskoulutustehtäviä, erityisesti omaishoitajien keskuudessa!
- häät keväällä perheessä

Huomaan, että suurin osa tapahtumista on oikeastaan perheen tapahtumia, eikä varsinaisesti omiani. Perheen äidin osa on kai tällainen, vaikka lapset olisivat jo maailmalla.

Elän uskossa, että kaikki yhdessä vaikuttaa minun ja rakkaitteni parhaaksi, kun me luotamme Jumalaan. Mikään ei voi erottaa minua, eikä myöskään sinua, arvoisa lukijani, Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, Room. 8. luvun loppu vakuuttaa sen.

Kiitän edelleen matkakumppanuudesta, lukijani, ja toivotan

ONNELLISTA JA SIUNATTUA VUOTTA 2012 SINULLE!