18.12.2011 - Älkää mistään murehtiko!

Yöllä on satanut lunta. Mittari on nollan vaiheilla, märkää!

"Vaikka vastoinkäyminen ei selviäisi
vielä yönkään tultua
ja se muistuttaisi taas aamulla itsestään,
niin silti sydämeni ei saisi
epäillä Jumalan mahdollisuuksia
eikä murehtia."
-Luther

Sopiva teksti minulle juuri nyt. Hoitaja soitti vajaa tunti sitten, että Arin peg-letku on irronnut illalla, vaihdettu ja nyt se vetää huonosti! En muista, että se olisi koskaan vetänyt huonosti. Päinvastoin, se on vetänyt hyvin, vaikka mahan sisällä tilanne on ollut tulehdus.

Mieleeni pyrkii nousemaan 10 vuoden takainen kauhu tilanteesta, jolloin letku tungettiin vatsaonteloon. Sen seurauksena Ari oli kuoleman kielissä, letkulle tehtiin uusi reikä eri paikkaan.

Olisiko nyt aika tehdä uusi menoaukko letkulle?

Peruutin invataksin. Tietenkin nyt juuri minulla ei ole autoa, kun tarvitsisin sitä. Olisin jo kiitänyt sairaalaan katsomaan, mikä tilanne on. Lämpöäkin Arilla on hiukan.

Luterilainen messu on viimeisen kerran ennen joulua tänään, ja minulla on pakattu pari isoa kassia sinne menoa varten. Kyyti järjestyi itselleni. Soitan sairaalaan. Jos Arin tilanne on huonontunut, pyydän saada kyydin kirkon sijasta sairaalaan. Ei olisi ensi kerta. Tottahan olen Arin luona mieluummin, jos hän tarvitsee minua siellä.

Luonnollisesti tällaiset ikävät tilanteet sattuvat joulun kynnyksellä tai viikonlopun aikana, jolloin asioita on vaikeampi hoitaa, ja sairaaloissa tehdään vain välttämättömyys.

Luin kenraali Ehrnroothin tyttären Karinin uuden kirjan, Vinoon varttunut tyttö. Se kosketti minua, puhutteli kovasti. Tässä katkelma siitä:

"Minä olin tosiaan yrittänyt nousta kapinaan varhaisteini-iässäni, mutta yritys oli valunut hiekkaan, tai tarkemmin sanottuna - olin hävinnyt taistelun. - - Kapinointini tukahdutettiin, ja luulen, että alituinen syöminen alkoi sen jälkeen. Silloin aloin ahmia sisälleni rakkautta sen sijaan että olisin turhaan odottanut sitä. Rakkaus, ymmärtämys, turvallisuus, tuki, hyväksyntä; ruoan ja laihdutuksen ympärillä pyörivä mantra sivuutti kaiken mahdollisen muun." s. 255.

Soitettuani Arin voinnista ratkaisen, miten toimin. Menen messuun itsekseni ja sen jälkeen pyydän kyydin joltakin sairaalaan, jos Arin tilanne ei kuulosta liian rankalta tällä hetkellä.

Neljäs adventti. Joulun kynnyksellä elämme, arvoisa lukijani.

jk. Sairaalasta ei vastattu, kun soitin, enkä uskaltanut soittaa toistamiseen. Menin kirkon jälkeen Arin luo. Letku alkoi vetää, ruoka tippui, Ari voi hyvin!

Kiitos Jumalalle!