11.12.2011 - Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!

Maassa on lunta, auton lukot jäässä. Liukasta, märkää.

"Jumalan lahjat
ovat runsaampia kuin toivomme.
Emme olisi ikinä
uskaltaneet pyytää
häneltä niin paljon."
-Luther

Mikä hieno päivä: uimassa kävellen ja vielä ehtoolliskirkossa Arin kanssa.

Kuorin perunat kattilaan ja laitoin ykköselle hellalle, kun lähdin kävelemään räntälumiseen ulkoilmaan. Tänään uimareille oli varattu kuumaa glögiä ja se kyllä maistui uimalenkin jälkeen.

Valokuvia en ottanut, koska oli märkää eikä aurinkoa näkynyt. Bongasin pari pulloa, joista toisen vein heti kauppaan ja toinen on siivouskomerossa odottamassa samaa.

Lisäsin perunoiden sekaan säilykelihaa ja maukasta keittoa tuli. Harjoittelin hiukan joululauluja, sillä ensi viikolla on Arin osastolla joulujuhla, jonne menen säestämään lauluja.

Ensi kertaa kaivoin pitkän talvitakin naftaliinista. Tai hmmh. Komerosta muovipussin sisältä. Körötin autolla Arin luo, kun sain oven lukot auki.

Reissu Kirkkopuistikko kymppiin sujui meiltä mallikkaasti. Ari oli valmiiksi pukeissa ja siistinä. Messu oli juuri alkanut, kun könysimme sisään invaovesta, joka on alttarin vieressä. Taksi oli vähän myöhässä, mutta ei haitannut, ehdimme hyvin.

Ari liisteröi aika lailla, mutta ei voinut huonosti. Ja minähän olen vaan onnellinen, mitä enemmän Arin keuhkot puhdistuvat. Jospa säästyisimme keuhkokuumeelta, kun räkä irtoaa. Puhun monikossa, koska Arin kuume on minunkin kuumeeni. Ari sai taas ehtoollista ensimmäiseksi, pikkulusikalla sekä viiniä tilkka, että pikkuruinen leivän pala.

Minulla oli desinfioimiskäsipyyhkeitä mukanani. Oli sitten mukavampi hakea kahvia parille ystävälle messun jälkeen. Itselleni toi eräs ystävällinen rouva, kun käteni eivät riittäneet kolmanteen kuppiin ja tarjoiluvatiin. Lopuksi haetutin Mikellä itselleni toisen kupillisen maistuvaa kahvia.

Ari istui kaksi ja puoli tuntia tuolissa, joten hän oli kypsä vuoteeseen, kun palasimme osastolle. Hieroin hänen jalkansa, ja hän oli jo puoliunessa. Luin kirjastossa eilisen ja tämän päivän lehden. Hyvillä mielin lähdin kaivamaan autoa lumesta ja ajelin kotiin.

Illan olen makaillut sohvalla työhuoneessani. Katsoin Sound of Music -videon. Jostain syystä tietokoneesta häipyy ääni ohjelman puolivälissä. Saman tempun teki aiemmin läppäri, kun katsoin jotain. Loppuuko kapistuksesta äänet, vai mistä moinen? Musikaalia ei huvita katsoa, kun laulu ei kuulu. Katsoin toki tärkeimmät, eli siihen asti, kun kapteeni ja kotiopettaja menivät naimisiin.

Kun olimme kirkossa tänään, tunsin kuinka riemullista on olla seurakunnan keskellä, Jumalan sanan kuulossa. Kuiskasin Arille, ja hän oli aivan samaa mieltä. Ei sen tärkeämpää ole, kuin olla kasteen kautta arkissa mukana kasvamassa ja Jumalan hoidettavana.

Kymmenen päivän kuluttua päivät alkavat jälleen pidetä. Se on hyvä, sillä viimeiset viikot ovat olleet todella pimeitä, kun lunta ei ole ollut ja aurinko on pysynyt poissa. Valo voittaa sittenkin, ja päivä paistaa kyllä pimeiden aikojen jälkeen.

Päivällä minulla oli jokin nerokas ajatus mielessäni, kun käveleskelin, mutta nyt se on uponnut haukotusten mereen, joten olkoon siellä. Ehkä se pullahtaa esiin myöhemmin, jolloin voin sen kirjoittaa ylös.

Mukavaa kolmannen adventin jälkeistä viikkoa, arvoisat lukijani.

Minä alan valmistautua Terhin juhliin ensi perjantaina. Hän valmistuu Haga-Helia -istituutista johdon assistentiksi ja olemme menossa sitä juhlimaan!

jk. Minä tein alakuvan liivatekakun:

2 dl kermaa vaahdoksi
se lisätään
kahteen purkilliseen maustettua rahkaa
sokeria, vaniljasokeria maun mukaan.

4 liivatelehteä liotetaan kylmässä vedessä
lämmitetään hyvin kuumaksi vahvaa mehua/kahvia,
johon 10 minuuttia lionneet liivatelehdet puristetaan sekaan, liukenevat sinne.

Liivatemehu lorotetaan rahkakerman sekaan, vatkaimella sekoitetaan.
Eksoottista makua saa lirauttamalla tilkan rommia (maustehyllystä pikkuputeli) kakun sekaan.

Huuhdellaan hyytelövuoka(kakkuvuoka, jossa kelmu - toiminee?!), jonne seos kaadetaan. Saa hyytyä vähintään 4h, mieluummin päivän, pari, jolloin maku on tasaantunut.

Itse lisäsin kourallisen metsämansikoita seokseen sekä käytin vahvaa mansikkamehua. Kakku maustui kaksi päivää, ja oli hyvää.