04.11.2011 - Strutsin siipi lepattaa iloisesti!

Pilvistä edelleen, kerran vilahti aurinko. Otsikko Jobin kirjasta.

Jobin kirja vilisee hauskoja, värikkäitä kuvauksia. Otsikkohuoleni ovat menneen talven lumia.

Kylläpä vasta vekkulia tekstiä löysin kirjasta Tuhat syytä kiittää:

"Marsuni Nutte kuoli, kun olin pieni. Sen kuolema on vaikuttanut hengelliseen elämääni. - - Nutten kuolema sai minut päivittäin keskustelemaan Jumalan kanssa. Olin nikkaroinut koulussa ristin, jonka äiti kiinnitti kenkälaatikosta tehtyyn, kukin ja lehdin koristeltuun arkkuun.

"Pidimme pikku marsulleni hienot hautajaiset eläinten hautausmaalla, se oli kaunis seremonia. Sitten minä, äiti ja isä lähdimme kotiin. Istuimme autossa hiljaisina. Sinä iltana se alkoi. Ennen kuin menin nukkumaan, katselin ikkunasta tähtitaivasta ja näin yhden loistavan muita kirkkaammin. Olin vuorenvarma siitä, että Jumala oli sytyttänyt sen tähden ja vilkutti minulle osoittaakseen, missä Nutte nyt oli.

"Joka ilta ennen nukahtamista etsin taivaalta sen tähden ja juttelin Nutten kanssa kaikista asioista. Rakensin Nutten taivaallisen elämän ympärille kokonaisen mielikuvitusmaailman. Nuttesta tuli minulle kuin yhteys Jumalaan. Nutte tuki ja lohdutti minua, se piti minulle seuraa, kun olin yksinäinen. Muistan jopa pyytäneeni anteeksi, kun olin tehnyt jotain tyhmää toisille. Tiesin, että Nutte rakastaa minua aina. Hassua, mutta vielä tänäänkin saatan katsoa tähtitaivasta ja tuntea valtavaa kiitollisuutta Nuttesta, ja kaikesta, mitä sen kautta sain." Patricia Tudor-Sandahl s. 15s.

Teksti on kirjailijan tyttären 10-vuotiaana kirjoittamaa tekstiä. Kirjailija itse on ruotsalainen psykologi, psykoterapeutti, kasvatustieteen tohtori ja sosiologian lisensiaatti.

Miten kaunista tekstiä! Siitä näemme, että iankaikkisuus on pantu ihmisen sydämeen. Siellä on ristin muotoinen aukko, jonka Jumala on sinne tehnyt, että ihminen etsisi Jumalaa ja voisi löytää yhteyden häneen Jeesuksen kautta. Pyhä Henki annetaan sinetiksi sille, joka uskoo ja se on pelastuksen merkki.

Kun laitamme Nutten paikalle Jeesus Kristus, Jumalan Poika, teksti on täysin kristillistä. Meillä on yhteys Jumalaan Jeesuksen tähden. Me voimme keskustella hänen kanssaan. Hän rakastaa meitä aina. Voimme pyytää anteeksi häneltä, ja olomme vapautuu ja paranee, kun sen teemme.

Raamattu sanoo, että sana rististä on hullutus niille, jotka joutuvat kadotukseen, eli eroon Jumalasta. Mutta meille, jotka uskomme, se on Jumalan voima. Siinä on totisesti kiitoksen aihetta.

Tämä maailma on hylännyt Jumalan Sanan, joka on Jeesus. "Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan tykönä. Sana oli Jumala." Joh 1. luku. Mitä mielikuvituksellisempia satuja keksitään täyttämään lapsen tarve kohdata elävä Jumala, ja annetaan ymmärtää, että on sama mihin uskoo ja kenelle puhuu, kunhan vain tulee hyvä mieli.

Se on järkyttävää itsepetosta ja lasten pettämistä ja harhaan johtamista. Ottakaamme sen sijaan vaarin Jumalan sanasta ja sen lupauksista, niin emme petä emmekä pety, kun aikamme täällä päättyy ja jo ennen sitä.

En ole varma, luenko kirjaa alkua pitemmälle.

On ollut hyvä päivä, vaikka heräsin viideltä, enkä enää saanut unta. Huomenna nousen ennen kuutta ja vien naapurit asemalle matkalaukkuineen. Luultavasti huomenna nukuttaisi makeasti, kun tarkoitukseni on nousta aikaisin.

Olen kutonut ja virkannut, siitä aamuheräämiset ja päänsäryt aamulla. Hartiat ovat jumissa. Hieroin niitä aamulla koneella ja se auttoi.

Ari nukkui, kun menin puoli yhdeltä hänen luokseen. Menin ihan lähelle, hän heräsi, ja kasvot kirkastuivat, kun hän näki minut. Siinä minulla kiitoksen aihe, kun mies ei ala itkeä, vaikka naamatauluni ilmaantuu hänen näkökenttäänsä.

Pidin hengellisen lauluhetken salissa vanhuksille. Väkeä oli aluksi noin 25, lopussa vähän enemmän. Ari oli kanssani, ja pärjäsi mainiosti. Välillä tein huoltohommia, kuten vanhuksille kerroin, kun jouduin laulun lomassa kaivelemaan Arin nielua. Ari oli virkeä ja nauravainen.

Luin lehteä, join pullakahvit palkakseni tunnin laulamisen jälkeen.

Menimme yläkertaan aulatilaan ja laitoin Arille ruuan tippumaan. Minulla oli läppäri mukana, koska olin autolla. Aloitin kakkoskirjan lukemista Arille. Ehdin lukea melkein viisi sivua, sillä jouduin korjailemaan tekstiä koko ajan. En ole sitä aiemmin lukenut tammikuulla kirjoittamisen jälkeen.

Minun on tärkeä lukea kirjatekstini Arille. Voin kysyä, lisätä kommentteja ja varmistella, ovatko asiat kuten olen kirjoittanut Aria koskien. Ari istui kaikkiaan yli kolme tuntia tuolissa, kengät jalassa.

Kun laitoin Arin vuoteeseen hoitaja apunani, huomasin, että varsinkin vasen jalka oli saanut aika lailla painaumia kengistä. Oikeassa jalassa, jota hän potkiskelee yskiessään, sen sijaan ei niitä ollut. Ei sovi pitää kenkiä hänellä noin kauan, tai ylipäänsä istuttaa noin pitkään kerrallaan.

Aamulla soitin rukouspuheluja, tai sain niitä. Illan sen sijaan olen ollut täysin omassa rauhassani. Olen kutonut, syönyt, katsonut Herriot-filmejä ja ommellut ihan vähäsen. Tarvitsen hiljaisuutta ja omaa aikaa enemmän kuin otan sitä.

Huomenna pidän omapäivän. Käyn siis asemalla aamulla. Jospa kävisin uimassa samalla? Tuskin viitsin pimeällä, mutta aamu sen näyttää.

Hyvää pyhäinpäivää sinulle, arvoisa lukijani!