09.10.2011 - Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi...

Ilta on jo tullut ja pimeys sen myötä. Päivä on ollut kaunis.

Oli ihana viikonloppu etelässä. Näin kolme lastamme, jotka ovat siellä suunnalla. Teron Tampereen asemalla mennessäni, ja Liinukan samoin. Jyrkin perheessä majoituin, ja siellä Terhi miehineen vietti iltapäivää ja iltaa kanssamme.

Sara oli oppinut uusia ilmeitä ja sanoja. Ei-sanaa hän viljeli tehokkaasti. Se oli hauskan kuuloista. Nukke on hänelle rakas, ja sitä hän hoiteli huolella ja lämmöllä. Hän antoi sitä Terhille monta kertaa, ja parin minuutin kuluttua meni hakemaan pois sen näköisenä kuin Terhi olisi napannut sen ilman lupaa. Pieni lapsi on hellyttävä vilpittömyydessään ja aitoudessaan.

Lapsi ei osaa mielistellä. Hän istuu mieluummin isin sylissä kuin mummon, joka on hänelle kuitenkin aika vieras tässä vaiheessa, kun tapaamiset ovat harvoja. Mutta niin on oikein ja tervettä. Äiti ja isä ovat pienen lapsen tärkeimpiä ihmisiä. Oli ihanaa nähdä, miten iloiseksi Sara tuli, kun äiti palasi oltuaan hetken aikaa pois kotoa.

Reissu oli mukava, mutta kotiini Kyyhkytuvalle oli mahtavaa tulla tänään! Olin melkein sairas väsymyksestä, mutta lähdin pian kävellen Arin luo mennäksemme kirkkoon. Ari oli valmiina tuolissaan, mikä oli minulle helpotus, mutta hänen silmänsä oli tulehtunut ja suu hoidon tarpeessa. Puhdistusoperaation jälkeen tilanne parani huomattavasti.

Hississä polvistuin Arin tuolin viereen ja pyysin Jumalalta apua. Tuntui, että on vaikea jaksaa tehdä tätä reissua. Oloni oli sitä luokkaa, ja Arikin vaikutti räjähtäneeltä. Mutta ehtoolliselle me halusimme ja Jumalan sanan kuuloon seurakuntaan.

Odotimme alakerrassa invataksia. Onneksi ketään ei näkynyt, kun Ari sai järisyttävän yskänkohtauksen. Volyymit olivat sitä luokkaa, että minäkin melkein hätkähdin. Mutta ei ole mitään uutta auringon alla, ja siitäkin selvisimme. Kauhoin limaa suurin piirtein ämpärillisen Arin nielusta ja niin me hyppäsimme taksiin ja messuun.

Kuultu Sana oli jälleen tuore ja elävä. Joka tahtoo, kuunnelkoon tämän päivän saarnan Luther-säätiön sivulta. Markus toi uudella tavalla esille Martan ja Marian luonteiden erot. Hän käsitteli myös erilaisia luonnetyyppejä, ja sitä, miten jokaisen luonteen omaavalle löytyy työtä Herran vainiolla.

Jeesuksella ei ollut kiirettä Lasaruksen luo, kuten ei lääkärillä ole kiire potilaan luo, jonka tauti ei ole vakava. Lasaruksen asiat olivat hyvin. "Joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut."

Elämän kirjaan on kirjoitettu niiden nimet, jotka ovat Kristuksessa. Ruumiimme kuolema ei ole lopullinen kuolema sille, jolle Jeesus on Herra.

Tuossa jotain ajatuksia Markuksen saarnasta. Hän pisti myös miettimään, muuttaako Sanan kuuntelu meitä, vai onko se vain ajanvietettä, joka tuo hyvän mielen. Elämämme tulisi muuttua Sanan vaikutuksesta. Martan elämä muuttui, kuten Markus kertoi. Ja monta juutalaista tuli kääntymykseen, he uskoivat, kun näkivät, mitä tapahtui haudalla.

Tein iltapalaksi ruokaa, kun en ehtinyt tehdä sitä iltapäivällä. Paistoin sipulia ja valkosipulia öljyssä. Uitin kuivia ruisleipiä maidossa, lisäsin tonnikalaa ja juustoraastetta. Mielenkiintoista, miltä ruoka maistuu. Arvelen tuoksusta päätellen, että hyvältä.

Makoisia unia, arvoisa lukijani!

jk. Messun jälkeen voimme Arin kanssa paljon paremmin kuin ennen sitä. Hoidin Arin jalat ja hän jäi kuuntelemaan Uutta Testamenttia, kun kävelin pimeässä illassa kotiin. Pelasin MUMMON MUISTIPELIÄ, ja keräsin löytötölkkini piilottamistani paikoista tulomatkalla.