Kategoriat: Muu kirjoitus

Pohjalaisessa sunnuntaina 11.9; tosin vain osa tekstistä.

"Pyykkikoneen takaa pilkistää kaameasti löyhkäävä letku!" kertoo opiskelijakämppää siivoava nuori. Letku onkin irrallinen pätkä, joka on haissut paikassaan kai vuosia, hän huomaa.

Tiskipöytää ja altaita ei voi käyttää. Ne ovat liasta pinttyneet. Joku opiskelijaboksin nuorista on ostanut oman vadin tiskiään varten. Kuka nyt tuollaisessa altaassa astioitaan pesee! Mieleen ei tule jynssätä paikkoja puhtaaksi.

Muuan keittiön kaappi sisältää valmisruokia, jauhoja, suolaa, sokeria, mausteita. Kaikki vanhentuneet vähintään kauan sitten, vanhimmat vuonna 2005. Omistaja ei ole tarvinnut, muistanut tai viitsinyt ottaa mukaansa pois muuttaessaan.

Kaupunkeihimme nousee uusia, kauniita koteja nuorille ihmisille. Nämä käyvät työssä viikot, illat ehkä kuljettavat lapsia harrastuksiin kodin ulkopuolelle, tai harrastavat itse. Lomat vietetään ehkä Lapissa, ulkomailla, kylpylöissä.

Koska perheet viettävät aikaa kotona? Milloin vanhemmat siivoavat ja pesevät ikkunoita, järjestävät varastoja, opettavat lapsilleen välttämättömiä kodinhoitotaitoja? Hallitsevatko he näitä taitoja itse?

Kun 10 vuotta kuluu, ovatko uudet, ihanat talot saastan vallassa? Kuka puhdistaa pyykkikoneen sihdin, astianpesukoneen ritilän, ilmastointiventtiilit? Opettavatko vanhemmat lapsiaan tekemään kotitöitä?

Kodinhoitotaitoja eivät anna koulu, sitä eivät tee välttämättä vanhemmat. Myös tavat, naapurien tervehtiminen, kiittäminen ja anteeksi pyytäminen ovat perusasioita, jotka puuttuvat myös monelta aikuiselta nykyisin. Syrjäytyminen vähenee sillä hetkellä, kun osaa sanoa naapurille edes päivää.

Koulun tehtävä on opettaa taitoja, joihin opettajat ovat saaneet koulutuksen. Opettaminen käy vaikeaksi, jos lapsella ei ole alkeellistakaan kykyä huolehtia itsestään ja tavaroistaan. Vanhemmilla on vastuu lastensa kasvattamisesta perusasioiden hallitsemiseen. Erityistapauksista en puhu tässä yhteydessä.

Olisiko kuitenkaan huono asia, jos aikuistuville nuorille annettaisiin opetusta elämää varten? Lukion viime luokilla, ammattikoulussa, korkeakoulussa ja jopa yliopistossa? Oppitunnit voisivat käsitellä rahan käyttöä, kodin huoltoa, ihmissuhteita ja muuta sellaista, mistä aikuisen ihmisen tulisi suoriutua. Elämä ei ole kuin tanssia vaan.

Kurssit antaisivat ehkä niitä taitoja, joita ennen äidit ja isät, mummut ja vaarit välittivät lapsilleen. Tällaisesta voisi viritä jotain hyvää nuoren elämään. Nuorison tulisi kyetä aikanaan hoitamaan vanhempansa hautaan asti. Miten he sen tekevät, riippuu siitä, millaiset eväät heillä annamme vanhempina ja yhteiskuntana.