09.07.2011 - Jospa sadetta viimein!

Painostavaa, muutama tippa vettä satoi jo. Tulisipa enemmän!

Aamusella hönkäisin naapuriin juttelemaan Aulikin ja hänen ystävänsä kanssa. Hiljaista tyytyväisyyttä, väsymystä ja paikallaan oloa hetki hautajaisten jälkeen.

Minun täytyisi nousta ja jatkaa, ja sen minä teen, sillä Jumala on uskollinen ja antaa minulle voiman. Kaikki minä voin Jumalassa, joka minua vahvistaa. Ilman toivoa Jumalassa en näkisi mitään syytä elää.

Ihminen voi näyttää iloiselta, pirteältä, hyvinvoivalta. Siitä huolimatta hän voi ajatella, ettei jaksa elää. Ulkopuolisen on vaikea nähdä toisen sisäpuolelle. Ja jos joku on oppinut, että saa olla olemassa ja sillä lailla selviää, kun näyttää iloiselta, niin totta kai hän hymyilee, vaikka sydän itkisi verta ja silmät roiskuisivat kyyneleitä.

Minulla ei nyt onneksi ole tuollainen tila, mutta silti vaatii voimia jaksaa könytä lähikauppaan hiivaa ja maitoa ostamaan. Teen sen kuitenkin, ja menen Arin luo myöhemmin, jos Herra suo.

Sinulle siunattua hellepäivää, hyvä lukijani!

Klo 19. Olin maitokaupassa, ostin hiivat ja maidot. Arin luo termospullon kanssa. Alkoi sataa, juuri kun lähdin pyöräilemään. Sää painostava, helteinen. Sade loppui, Arin kanssa ulos. Taas se alkoi, kun pääsimme sisälle.

Tällä kertaa menimme tiheälehtisen pihlajapensaan alle, vai mikä se lienee. Eivät sääsket päässeet veren makuun, kun me lekottelimme verhon alla. Kiitos, vielä rakas Runoystävä, hyttysverhosta. Olemme Arin kanssa enemmän kuin mielissämme siitä! Moni pysähtyi ihmettelemään ja kyselemään, mistä noita saa :)