Kategoriat: Ajankohtaista

Minämummo kirjojeni kanssa torimyyjänä

Kuuma auringonpaiste, välillä pilvet tuovat viilennystä.

Luepas, hyvä lukijani, aluksi tuo Olavi Mäkelän kirjoittama teksti, sieltä ristin pahennus.Siinä on ajankohtaista asiaa:

www.olavimakela.net

Selviydyin torille pyörällä. Kaksi tuolia perätuupparissa, iso kori ja laukku sateenvarjoineen etukorissa. Istuin tuolilla, jalka toisella, sateenvarjo auringonsuojana ja hienosti sujui.

Paluumatkalla kävin vielä kampaajalla. Kannoin kaikki kamani sisään, kun kävin selvittämässä ensin, että tukkani ehditään leikata. Meillä oli antoisa keskusteluhetki nuoren neidon kanssa, toivottavasti hänenkin mielestään!

Illalla klo 22 maissa.

Olen tullut tänään ylivuotavasti siunatuksi! Herra on totisesti hyvä.

Lepäsin kotona tovin ennen kuin lähdin pyörällä Arin luo. Jalka tuntui kestävän hyvin. Ari tuli hyvin onnelliseksi, kun näki minut, ja minä samoin. Lähdimme heti ulos, puoli kuuden maissa.

Otin mukaani ison kassin, jonka Runoystävä lähetti hyttysverhoineen. Meillä oli Arin kanssa hauskaa, kun ripustin verhon puuhun Arin yläpuolelle, sekä penkin itselleni tuttavarouvan avustamana.

Välillä makasin penkillä verho naamallani, Arista naamasta puhumattakaan. Meitä nauratti, kun kärpäsiä oli verhon katossa. Miten ne sinne olivat päässeet? Ei minun tarvinnut kauan ihmetellä, kun totesin verhon alareunan pettävyyden. Vasta parin tunnin päästä olin keksinyt lopullisesti, miten systeemi toimii parhaiten.

Siinä makaillessani käsi Arin polvella koin syvää tyytyväsyyttä ja onnea. Missä voisi olla tämän suloisempi paikka meille kahdelle? Rukoilimme Runoystävän perheen puolesta, enkä osaa häntä kyllin kiittää tuosta lahjasta, jonka hän lähetti!

Verhon sisällä olimme kuin omassa huoneessa, kesäinen tuuli huojutteli verhoa, aurinko paistoi puun takana, oli sopivan lämmin ja raitis. Voi tätä onnea, jota Herramme antaa meidän maistaa keskellä elämän vajavaisuutta!

Eivät raha ja omaisuus tuo onnea, eikä edes terveys. Elatuspuoli voi tulla ansaksi, jos rahaa on liikaa tai liian vähän.
"Kun teillä on elatus ja vaatteet", sanotaan sanassa, ymmärrän sen nyt syvemmin.

Minulta evättiin kuntoutustuki, koska olenhan terve kuin pukki. Noin päällisin puolin. Pitkäkestoista voimaa minulla ei ole, mutta sitä ei lääkäri käsitä, koska eihän se näy. Itse sain viime syksynä kokemuksen, joka vakuutti minut. En uskalla ylittää voimiani, tai minun käy kepulisti. En ehkä enää nousekaan. Mutta pitäisi ensin romahtaa, että voitaisiin todeta, että ei tuosta ole. Minä en aio romahtaa.

Murhaajankin pitää ensin tappaa joku, ei pelkän väkivaltaisuuden. yritysten ja uhkailun perusteella ketään pidätetä murhaajana.

Voimani riittävät siihen, että teen voimien mukaan. Loogista. Elelen muina miehinä ilman palkkaa. Tehtäväni on huolehtia Arista, niin ymmärrän, ja jos olen ymmärtänyt oikein, minulta ei puutu elatus eikä vaatteet.

Yhteiskuntamme ovat terveet rakentaneet, sairaat eivät voi sanoa mielipidettään, eivätkä heidän omaisensa jaksa sanoa eikä heitä/meitä kuunnella. Päättäjät eivät makaa sairaalassa yksin liikunta- ja puhekyvyttömänä, niin että ymmärtäisivät, että myös siellä makaavat tarvitsevat rakkautta ja läheisyyttä, sängystä nostajia, ulos viejiä, rinnalla istuvaa puolisoa tai läheistä.

Minä nakotan sairaalassa, kunnes Herra toisin sanoo. Olen onnellinen ihminen, minulla on rakastava puoliso, ja meillä on 30 vuoden hyvä alku suhteessamme ;) Tästä on mukava jatkaa, katsomme tämän jutun loppuun asti.

Kävin suihkussa, kun tulin kotiin. Peilistä näkyivät yllättäen tulipunaiset olkapäät. Ilmankos niin kuumottaa. Huomenna menen hautajaisiin. Herra siunatkoon sen päivän, kuten tulevan yön, joka on edessämme. Isän Jumalamme kädessä ovat päivämme ja kaikki aikamme.

Ole siunauttu, arvoisa lukijani!

jk. Lokinpojat eivät tykkää valkopippurin hajusta. Enkä minä lokin ulosteista saunan ja pesutuvan kuistilla. Niinpä sirottelin pippuria kuistille ja vain yksi läjä on sen jälkeen ilmaantunut. Sekin varmaan vahingossa.

Minä Arin kanssa kesähuoneessamme!