28.06.2011 - Salainen mansikkapaikka!

Kesäinen sää, onneksi tuulee!

Olen edelleen soudellut aavalla merelläni, mutta paremmalla mielellä. Päivä on ollut onnellinen!

Leipä oli lopussa, tein taikinan nousemaan. Pullaakin teki mieleni, pullataikina kohosi liinan alla hetken päästä. Olin ajatellut käydä uimassa aamutuimaan, mutta vasta puolen päivän jälkeen ennätin viuhahtaa pyörälläni sinne.

Tapasin ystäväpariskunnan laiturilla, vaihdoimme kuulumisia. Keräilin roskia, bongasin tölkkejä, jotka vein kauppaan kotimatkallani. Löysin jälleen hyvän lukupaikan luonnossa, meren äärellä. Ongelma on vain siinä, etten ennätä tai malta koskaan mennä sinne lukemaan.

Olen saanut päähäni, että minun olisi saatava kannettava läppäri. Ajatus ei ole uusi, tänään se iskeytyi mieleeni taas kerran. Mutta mokkulat ja liittymät ja muut aiheuttavat möykyn mielessäni pelkästä ajatuksesta.

Tyttären kanssa keskustelin asiasta, täytyy kääntyä poikien ja vävyn puoleen asian suhteen. Ehkä kirjoittelen ajankohtaista veden liplattaessa vieressäni, jalkojen lilluessa merivedessä ja lokkien lähettäessä lentopostia suoraan läppärin näppäimistölle! Ehkä se toteutuu vielä. Lentopostia en kaipaa, ainakaan lokeilta.

Arin kanssa meillä oli ihana kolmituntinen ulkona parin koivun katveessa. Olimme niin lähellä lampea kuin saatoimme ilman, että Ari molskahti lampeen. Arin ruokapullo roikkui koivun oksasta, joten oli pakko olla "johdon päässä".

Kyselin Arilta hänen hyvinvointiaan, ja hänen pisteensä olivat aika korkealla. Oma mielialani nousi pari pykälää siitä ilosta. Arin kunto ja mieliala vaikuttavat minuun huomattavasti. Se vaan on niin.

Ryystin termospullollisen kahvia, tekemiäni leivonnaisia ja mehua. Tein sudokua, yhtä ja samaa koko ajan. Juttelimme hiukan ja kerroin kuulumisia. Aina en jaksa puhua juuri mitään, mutta Raamatun tekstistä nousee kommentteja, sillä Ari kuuntelee sitä lähes aina, kun olen hänen kanssaan. Minäkin toisella korvalla.

Rakas naapuri laittoi viestin, että kuivumassa ollut iso mattoni on tipahtanut. Myöhemmin hän viestitti, että toinen naapurini oli nostanut sen takaisin telineelle, sillä hän ei itse kyennyt tietystä syystä. Kiitos, hyvät naapurini! Tero ei ollut kotona, muuten hän olisi ollut asialla.

Illalla tapasin luonani raamikseni, ja keskustelimme hautajaisista, jonne olemme menossa koko porukka lähiaikoina. Juttua ja rukouksia riitti, kunnes menin saunaan.

On aika lukea Raamattua Teron kanssa ja napsia iltapalaa. Jotain kevyttä tietysti näin iltasella, kuten grillimakkaraa ja jäätelöä. Sen kyllä tuntee, että kevyttä iltapalaa on nautittu. Mutta en nyt jaksa murehtia mokomia.

Makeita, siunattuja yöunia, arvoisa lukijani!