27.03.2011 - Yksi sunnuntai jälleen illassa!

Pilvistä kai enimmäkseen.

Tänä aamuna olin surullinen maamme hengellisestä tilasta. En jaksanut pukea surua rukoukseksi, oloni oli raskas.

Arin luokse menin kahdeksitoista. Hädin tuskin olin herännyt silloin. Ari oli onneksi kirkkokunnossa. Puhdistin hänen suutaan, rasvasin jalkojaan ja käsiään. Arin tukka pitäisi pian leikata. Ainakin korvien päältä, mistä se eniten villiintyy kasvamaan.

Menimme invataksilla kahdeksi evankeliumiyhdistyksen messuun. Ari ei ole käynyt siellä koskaan ennen, minä muutaman kerran. Paikalla oli tavallista vähemmän väkeä, mutta saarna oli hyvä. Pidimme Arin kanssa molemmat siitä. Olen kiitollinen, että ajattelemme monista asioista samansuuntaisesti, Ari ja minä.

Joimme kirkkokahvitkin, siis minä join, ja juttelimme muutamien ihmisten kanssa. Eräs rouva halusi ostaa kirjani. Hänellä oli Israelista ostettu rintakoru, samanlainen kuin minulle. Itselläni on vain oranssi, hänellä sininen. Hauska sattumus.

Muuan toinen, ennestään tuntematon rouva tuli kertomaan, että on lukenut kauan näitä sivujani. Se oli piristävää kuultavaa. Kuuntelin messun aikana, että hänellä oli erityisen kaunis lauluääni, se erottui toisten joukosta.

Kun tulimme sairaalaan, Petri soitti kännykkääni ja tuli käymään osastolla. Ehdimme laittaa hoitajan kanssa Arin vuoteeseen, ja kun Petri tuli, juttelimme ja rukoilimme kolmisin. Lähdin Petrin kyydissä ja menimme pitsalle.

Pitsapaikan pitäjä oli terävä. Kun Petri meni maksamaan ruokiamme, hän kysyi: "Kumpi maksaa, äiti vai sinä?" Petrin oli myönnettävä, että äiti.

Lähdin kävelylle virkistymään. Kuljin ympäri kylää ristiin, rastiin ajatuksissani. Löysin pari pulloa, roskia oli niin paljon, että annoin niiden jäädä sinne, missä olivat.

Roskiksia kyllä on, me ihmiset vain olemme siivottomia. Jopa ruokaa on pitkin katuja. Tänään näin täysinäisen kinkkuleikepaketin rakennuksen seinän vierellä. Pari päivää sitten kokonainen kirjolohi pussissaan oli jätetty kaupan ikkunalaudalle, ulkopuolelle siis. Hävisivätkö kalansyöntihalut yllättäen? Sipsipussin puolikas lojui kadulla, karkkipusseja, joissa on vielä makeisia jäljellä.

Eikö tämä ole yltäkylläistä holtittomuutta, josta ei hyvää seuraa.

Olen synkeällä päällä. Ehkäpä Lutherin teksti sopii tähän saumaan passelisti:
MINUN ARMOSSANI ON SINULLE KYLLIN, SILLÄ MINUN VOIMANI TULEE TÄYDELLISEKSI HEIKKOUDESSA.
"Vain harvat ihmiset eivät loukkaannu heikkoon Kristukseen. Se on syvällisintä viisautta maailmassa. Opitaanhan Kristus piankin tuntemaan silloin, kun hän ilmiselvästi tekee ihmeitä ja esiintyy niin voimakkaana, että kaikki näkevät, kuka hän on.

"Mutta nytpä onkin suurta viisautta tuntea se heikko Kristus, joka riippuu ristillä ja lepää haudassa. Jolla ei ole tätä viisautta, se pakostakin loukkaantuu.

"Sen sijaan evankeliumin tuntevat oikeat kristityt loukkaantuvat omaan elämäänsä. He olisivat mielellään hurskaita, mutta tuntevat, ette se ota onnistuakseen. Siksi he alkavat epätoivoisina luulla olevansa hukassa, koska eivät tunne itsessään sitä voimaa, mikä heillä pitäisi olla. He soisivat mielellään, että Kristus olisi heissä väkevä ja osoittaisi voimansa suurissa teoissa.

"Tähän Herra, Jumalamme, johdattaa nöyryyttääkseen meitä, että näkisimme, kuinka heikot, viheliäiset, kirotut ja kadotetut olemme, ellei Kristus tule auttamaan meitä vanhurskaudellaan, ja voimallaan kanna heikkouttamme. Katso, tämä on se syvällinen viisautemme, johon koko maailma loukkaantuu." -Mannaa Jumalan lapsille, Maaliskuun 20. päivänä.

Minusta tuo teksti on lohdullinen. Se vastaa juuri omia tunteitani ja ajatuksiani. Haluan armoa ja anteeksiantamusta. Minussa ei ole itsessäni mitään voimaa saada mitään aikaan.

Nuo kuvaamani kaktukset kertovat paljon. Arin ikkunalle hylätyssä kaktuksessa on vain pari kuivunutta, pölyistä oksaa ja kuitenkin se pukkaa kukkaa joka oksan päästä.

Oma, hyvinhoidettu kaktukseni tuottaa kyllä kauniita, vihreitä oksia, mutta ei yhtään kukkaa. Pari surkeaa nupun alkua siinä oli, mutta nekin tipahtivat pois.

Tämän päivän saarnateksti oli Luukkaan 1. luvusta. Sen lopussa sanotaan: "Autuas sinä, joka uskoit, sillä sinulle Herralta tullut sana on täyttyvä." Aamen, Herra, sitä minä odotan. Auta minua epäuskossani, lisää minulle uskoa!

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!