Kategoriat: Ajankohtaista

Kevät, kasvu ja valo kuuluvat yhteen.

Valoisa, aurinkoinen päivä, mutta pipoa ja huppua tarvitsin, ja sittenkin meinasin saada säryn takaraivooni.

Illan kahvinjuonti koitui kohtalokkaaksi minulle. Valvoin kolmeen asti. Luin Raamattua ja romaania, kun aika ei kulunut makoillessani. Puoli kymmeneltä aloin tointua uuteen aamuun, joka oli jo pitkällä.

Teron kanssa pidimme aamurukoukset kahvinjuontimme lomassa. Tein kävelylenkin keskustan kaduilla, en kaatunut, vaikka liukasta oli. Hain purkin maitoa, sienisalaattia ja kinkkusiivuja kaupasta.

Lisäsin tavanomaiseen makaroonijauhelihaan kreikkalaista jogurttia, jota ostin viikolla -30%:n hintaan. Ruoka oli niin maukasta, että kieli meinasi mennä ruuan mukana, kuten sanonta kuuluu.

Luin yöllä aloittamaani Amanda-romaania ennen kuin lähdin tallustelemaan Arin luo tavanomaiset varusteet mukanani. Eväät, kahvia, käsityö.

Ari ei halunnut tuoliin, minäkin nuokuin keinussa viltti ylläni. Parin tunnin päästä hoitajat kävivät ja sitten Ari jo halusikin ylös. Niinpä menimme puoleksi tunniksi alakertaan hänen kanssaan. Antibiootti menee vielä huomiseen asti, se väsyttää selvästi Aria.

Aloimme kuunnella Kellokosken prinsessaa. Kirja kertoo paljon mainostetusta, skitsofreniaa sairastaneesta Annasta, joka eli 92 vuotiaaksi. Tytön lapsuus oli ankea, hän sairastui nuorena aikuisena. Edes malarian tartuttaminen tai muut sen ajan konstit eivät saaneet Annaa luopumaan ajatuksesta, että hän on prinsessa, muut hänen hoviaan. Hän muisti tarkasti kunkin aseman, ei sekoittanut tai unohtanut kenenkään titteliä.

Tero meni saunaan, itse en käy tänään, kun kävin eilen. Edelleen kuuntelen Mika Piiparin Psalmilauluja. Koskahan kyllästyn? Olen kuunnellut niitä kuukauden tai kaksi varmaan, lähes joka päivä, monta kertaa.

Uusi kirjalähetys on tulossa BoD:sta Saksasta, eilen lähetetty. Paketti tulee varmaan vasta perjantaina, jolloin olen jo kotona taas Nivalasta. Monikin asia jännittää lapsuudenkotipaikalle menemisessä oman kirjani kanssa. Näkyykö power point -esitys tykillä näytettynä? Ovatko kuvat vinksin, vonksin, kun ohjelmia on niin erilaisia, eri koneilla? Aika näyttää, miten käy.

Japanin katastrofia pohditaan. Jälleen on Jumala kiskaistu esille, kun syntipukkia tarvitaan. Muulloin häntä ei kaivata. Japanin tuhannet, ja taas tuhannet jumalat on unohdettu, taivaan ja maan Luoja on yhtäkkiä tullut uutisotsikoihin: miten Jumala voi sallia tällaisen onnettomuuden?

Kävelin tänään sairaalaan koskemattomassa lumessa jalkakäytävällä. Kun palasin, omat jälkeni olivat ainoat, nyt ne tulivat toisesta suunnasta. Ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt, sanotaan Raamatussa. Sanotaan myös, että ensin heitämme kivet, sitten keräämme ne itse. Niin kukin makaa kuin petaa.

Meidän on helppo ajatella kostonhimoisesti toisista ihmisistä, että tulevatpa vielä näkemään, mitä ovat tehneet. Mutta koska Jumala on oikeudenmukainen, sama koskee myös itseäni, ja se vetää hiljaiseksi.

Daavid, viisas hallitsija, lausui kovan tuomion miehelle, joka antoi köyhän naapurinsa ainoan karitsan vieraalle. Tuomio koskikin hän itseään. Ei hän olisi tuominnut, jos olisi ymmärtänyt tuomitsevansa itsensä noilla sanoilla.

Jumala loi kaiken hyväksi, mutta vain Raamatun ensilehdet kertovat siitä, millaiseksi Jumala tarkoitti maailmamme. Syntiinlankemus tuhosi Jumalan ihmisille tarkoittaman maailman. Tilalle tuli ihmisen oman tahdon tie. Saamme valita, elämmekö itsellemme vai Jumalalle.

Koska Jumala on pitkämielinen eikä halua tuhota ihmistä, hän on antanut ihmiselle mahdollisuuden pelastua tästä syntiinlangenneesta luomakunnasta ja jo elämämme aikana. Hän tarjosi oman Poikansa sijastamme synniksi, ja me saamme tehdä autuaan vaihtokaupan. Saamme antaa syntimme hänen Poikansa päälle, ja ottaa hänen puhtautensa tilalle. Sen me olemme menettäneet syntiinlankeemuksen mukana.

Jos joku epäilee ihmisen syntisyyttä, tarvitsee vain katsoa lasta, joka oppii itsekkääksi omastaan kiinni pitäväksi ilman, että kukaan sitä hänelle opettaa. Ja vaikka olisimme kuinka hyviä, luontomme on langennut. Ei ole ketään, joka tekisi vain hyvää, vaan kaikki ovat pois poikenneet ja syntiä tehneet ajatuksin, sanoin ja kätten töin.

Siitä kertovat tämän päivän katastrofit. Mutta meillä on turvapaikka, joka on Herran nimi. Hurskas juoksee sinne ja saa turvan, lupaa Raamattu.

Voi hyvin, arvoisa lukijani. Herra kanssasi.

Adalmiina on pudottanut kruununsa tirkistellessään kuvaansa rännistä tippuvassa vedessä.