23.02.2011 - Jännitystä ilmassa! Ja jonkun mahassa myös.

Aurinkoinen pakkaspäivä.

Terhin juna tuli vasta puoli kahdentoista aikaan yöllä ja ennen kuin olimme vaihtaneet kuulumiset, elimme jo pikkutunteja. Sen jälkeen valvoin vielä kauan.

Aamu koitti kirkkaana, nautimme aamupalaa ja samalla katsoimme Terhin koneelle laittamat valokuvat. Sanelin niihin tekstit. Kuvasarja on valmis illalla esitettäväksi kirjastossa.

Olin varannut kampaajalta ajan aamupäivälle. Ei kampausta vaan siisti leikkaus. Muuten kukaan ei hoksaa kirjaani, jos alkavat ihmetellä kaunista hiusvärkkiäni. On parempi näyttää siltä kuin tavallisestikin näytän. Tavalliselta.

Kampaajalta kirmasin Arin luo. Imulaite kouraan, Arilla oli suu täynnä limaa. Olen siitä vain tyytyväinen, sillä parempi lima ulos kuin keuhkokuume sisään. Ontuva vertaus, mutta kirjoitettuna näyttää mukavalta.

Hoitaja auttoi kanssani Arin tuoliin ja menimme jo klo 11 alakerran kirjastoon. Joku mies ruokatunnillaan luki siellä lehteä. Kysyin, voimmeko kuunnella kirjaa Arin kanssa, häiritseekö.
- Ei häiritse, vaikka olisi täysillä, kuunnelkaa niin suurella kuin haluatte, mies vakuutti.

Jonkun ajan kuluttua toinen työmies tuli kahviaan juomaan kirjastoon. Ari ei rohissut, mutta sattui yskäisemään. Mies luuli minua kai kuuroksi, kun en pompannut ilmaan tai alkanut elvyttää Aria.
- Tuo mies taitaa tukehtua, mies yritti saada minua ymmärtämään.

Sanoin, että ei sentään, tämähän on vain pientä äännähtelyä. Juttelimme pitkään ja hän kertoi omia sairauskokemuksiaan sukulaisistaan ja minä omiani.

Kudoin ja olin puhelimessa välillä. Runottarenpolulta ystävä soitteli. Hän harmitteli, kun ei pääse illan tilaisuuteen, mutta lupasi rukoilla. Se onkin tärkeää. Toivottavasti paikalla on kuitenkin muitakin kuin minä ja Terhi. Olen varannut kaksi pussia makeisia. Sen verran kykenemme kahdestaankin tuhoamaan, jos ei muita tule.

Olimme 1,5 tuntia kirjastossa ennen kuin vein Arin takaisin ylös. Rukoilimme ja kehotin häntä rukoilemaan kuuden aikaan perheensä naisten puolesta. Kyllä hän sen tekee. Ari jäi kuuntelemaan Raamattua, ja saattoi hän nukahtaakin.

Sairaalan pihassa oli kolme kaunista punaista autoa rivissä. Oli otettava kuva uljaasta näystä. Kun menin auton ovelle, avaimia ei ollutkaan taskussa. En hermostunut milliäkään, sillä äsken ne olivat olleet siellä.

Palasin vähän takaisinpäin, ja avaimet kököttivät maassa kohdalla, jossa olin kameraani heilutellut. Tuota ennen hain lapaseni kirjastosta. Se oli tipahtanut, kun olimme istuneet siellä. Olin laittanut sen Arin polven sivulle, ettei pyörätuoli paina Arin jalkaa. Kaikki kadonneet löytyivät, kuten kirjaston kirja ja sukkapuikko ystäväni luota.

"Kadonneet minä tahdon etsiä", sanoo Jumala. Me katoamme hämärän teille, jos emme valvo tilaamme. Emme välttämättä huomaakaan, että on tullut pimeää, vaan silmämme tottuvat hämäryyteen.

Kerran ajoin aurinkolasit päässä kotiin Nivalasta. Jossain vaiheessa huomasin, että aurinko oli ollut pilvessä iät, ajat, ja minun oli vaikea nähdä. Kun otin lasit pois, näkymä kirkastui ihmeellisesti.

Jumala ottakoon silmiämme hämärtävät lasit ja harsot pois silmiltämme, niin ettemme sokeudu ja eksy.

Rukoilen sitäkin, että tänä iltana kirjastossa en puhu omiani, kehu itseäni ja omia suurtekojani ja saavutuksiani, niin että lennän rähmälleni. On helppo ruveta kuvittelemaan itsestäni kaikenlaista, vaikka "ilman minua te ette saa mitään aikaan", sanoo Jeesus. Koska elän ja olen Jeesuksessa, tekoni ovat hänen tekojaan, ja hänelle kuuluu niistä kunnia. Hän ei jaa kunniaansa ihmiselle.

Haluan tuoda esiin hänet, joka on meille voimaa antanut ja auttanut, että ihmeen kautta olemme selvinneet tähän päivään. Sillä ihme se on. Jumala itse kirkastakoon nimensä tänä iltana.

Ennen kuin luin päivän tekstit tänään, pyysin Jumalalta, että anna jotain rohkaisevaa. Sitä hän antoi:
"Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut." Ps 118:21 sekä:
"Nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi:"Herra, auta minua!" Matt 15:25

Siunausta iltaasi, arvoisa lukijani!

jk. Meitä oli kirjaston julkistamistilaisuudessa 12 Terhi ja minä mukaanlukien. Kirjastonhoitaja sanoi, että yleensä on pari, kolme, joten meitä oli paljon! Kiitos teille, jotka tulitte! Kiitos teille, jotka rukoilitte! Ilmapiiri oli lämmin ja mukava.