Kategoriat: Ajankohtaista

Tarpeelliset työvälineet kylpyhuoneessani. Ajan voi käyttää tehokkaastikin. Vain nainen voi tehdä monta työtä yhtä aikaa, vai mitä ; )

Lisää lunta ja auton kaivamista kinoksesta.

Jymäytin tietoisesti itseäni. Uskottelin, että maito on lopussa, joten kaupassa on käytävä. Vaivihkaa hiivin kuitenkin lankahyllylle, ja jälleen lähti pari 7-veljestä kerää mukaani kotiin. Kirjavaa ja yksiväristä. Muistin sentään maidonkin.

Kodin Kuvalehden kolumnisti kertoi, että hän innostui basson hankkimisesta. Tätä nykyä hänellä oli niitä 16. Osa oli lainassa jossain, mutta suurin osa lojui sohvalla tai muuten tiellä. Ei hän kaikilla soittanut, mutta hänen oli vain saatava niitä lisää, kun yksi tuli hankituksi. Muitakin soittimia oli tarttunut haaviin kauppoja tehdessä. Kun hän halusi bassoista eroon, kukaan ei tuntunut haluavan niitä. Harmillista.

Ymmärrän mainiosti tuon lajin manian. Itsehän teen tällä hetkellä kuviollisia lapasia. En tiedä vielä, kuinka monet teen ennen kuin lopetan. Ehkä kymmenet, saa nähdä. Säärystimiä tein muinoin 20 paria. Lahjoitin ystäville, itselläni on tällä hetkellä kahdet, mutta käytössä ne ovat.

Kirjahulluus on yksi oma yltiöpäisyyteni muoto. Olen aavistuksen verran järkiintynyt, kun olen päättänyt ryhtyä itse kirja-alalle. Kirjoja ei kerry niin lukuisasti, varsinkin, jos aion jatkossa suosia vain omia kirjoittamiani kirjoja. Siinä tapauksessa niitä lienee vain yksi Raamatun lisäksi. Jos Jumala suo, kirjoitan kuitenkin vielä monta lisää ja teen kuvituskirjoja.

Jos tämä ensimmäiseni kokee rökäletappion, piestään sanan säilällä tai muuten mäntätään mäkeen, voi olla, että ryhdyn miettimään muuta tekemistä. Mutta tässä vaiheessa, kun en ole vielä saanut kritiikin kärkästä kieltä korviini, pursuan intoa kirjoittamisen suhteen.

Kävin aamupäivällä kävelemässä pari kilometriä, kun oli asioita kaupungille. Tai kahlaamiseksi kai sitä voi sanoa, kun lunta on joka paikka pullollaan. Huomasin, että kunto ei ole kohdallaan. Väsyin vähän liikaa ja yskittääkin vielä.

Omalääkärini kertoi, että keuhkokuumetta on ollut erityisen paljon tätä nykyä. Huippunainen tämä lääkärini! Hän on asialla niin sanotusti, ja puhuu kuten ihmiselle kuuluukin. Eivät kaikki ole sellaisia.

Erja kävi, rukoilimme ja joimme teetä. Soitin äidille ja innostin häntä kylille, kun isä on hoitopaikassa pari viikkoa. Ei minun paljon tarvinnyt rohkaista, äidillä oli jo kauppalista valmiina. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, hän on tavannut runsain määrin tuttuja ja saanut juttuseuraa. Olen hyvin kiitollinen äidistäni erityisesti. Hänen kanssaan olen voinut aina jutella lähes kaikesta.

Arin luokse menin vasta illalla. Arin veli oli käynyt aiemmin, ja Ari oli nostettu pyörätuoliin. Kehotin veljeä kysymään Arilta ja pyytämään hoitajia nostamaan, jos Ari haluaa.

Ari nukkui, kun menin kuuden maissa. Käyntivihossa luki, että Ari väsyi vähän liikaa, kun oli toista tuntia tuolissa. Iloisena hän kuitenkin heräsi ja väitti, ettei laisinkaan väsynyt istumisesta!

Sellainen Ari on. Aina tyytyväinen ja hyväntuulinen. Hän oli ehtinyt jo odottaa minua. Sekin oli mukavaa, että kun istuin keinussa kutomassa, Ari katseli mieluummin minua kuin teeveeruutua, jonka ohjelmaa kuuntelimme. Ehkä hän pitää ulkonäöstäni enemmän kuin Riku Rinteen tai Juha Ketolan, vaikka komeita poikia he minun mielestäni ovat.

Leipominen on ollut unholassa muutamia viikkoja. Olen vain tyhjentänyt pakastinta. Yllättäen sieltä löytyi lanttulaatikkoa. Jouluna jäi syömättä, olin unohtanut tehneenikään sitä. Huomenna se pääsee lautaselle. Äskettäin napsin litran, pari keitettyjä porkkanoita. En voi syödä raastetta, mutta keitetyt ovat maukkaita.

Siirryn sohvan pohjalle kutomaan ja nauttimaan kynttilöistä ja hiljaisuudesta. Nuku makeasti, arvoisa lukijani, tai herää pirteänä, jos luet tätä aamulla!

Suloisia pikku tupia kotini lähellä!