27.12.2010 - Köh, köh!

Lunta huimasti. Pakkastakin piisaa, noin 10 astetta.

Tero on yskinyt, aivastellut ynnä muuta aiheeseen liittyvää. Minä olen toiminut siepparina, ja sainpas sen itselleni. Kurkku on kipeä, ja päivät näyttävät, miten tauti etenee minussa. Arin luo en mene tänään. Terhi ja Tatu olivat käyneet mennessään, ja Ari kuului voivan mukavasti. Soitin ja lähetin Arille terveisiä, ettei hän turhaan odota.

Vaikka nukahtaminen meni myöhään, heräsin pyykkituvalle kukon kiekaistua. Piti palata ovelta takaisin vaihtamaan pitkävartiset Kuomat jalkoihini, sillä lunta ei ollut aurattu, ja sitä oli runsaasti. Tero kaivoi auton esiin hangesta ja lähti terveyskeskukseen.

Tein löydön pyykkituvan kuivausrummusta. Kun tyhjensin pölyjä säiliöstä kuivatuksen jälkeen, tiirikkakatseeni havaitsi rummun sisäpuolen kehässä paksun kerroksen pitkän ajan kuluessa kertynyttä hörsöä. Siis pölyä, villaa, mitä lie. Olin ikionnellinen havainnostani. Mielenkiintoista, tuleeko pyykistä pölyttömämpää jatkossa.

Mankelin liina pyykkituvassa vetelee viimeisiään. Se on niin kurttuinen, että mankeloitavat vaatteet voi vekittää sen avulla. Mutta mitäpä tuosta, ajallaan liina vaihdetaan uuteen, ja siihen asti homma hoituu kyllä. Sitä paitsi osaan vekittää pyykin uudella ja vanhalla kalustolla.

Mankeli on lopettanut liinojeni rosvouksen, koska havaitsi sen turhaksi.

Terhi ja Tatu lähtivät, minä leivoin vähän sämpylöitä. Olen kutonut ja kuunnellut jouluradiota ja Raamattua kasetilta. Olo on tukkoinen ja hieman päänsärkyinen, kuten flunssassa tapaa.

Viime päivinä, ja varsinkin öinä, olen pohtinut ensi sunnuntain puheenvuoroani Kohtaamispaikalla. Illan teema on "Hengessä mukana". Jotain ajatuksia aiheesta on virinnyt, mutta enimmäkseen homma on vielä hakusessa.

Minun on helppo luvata vaikka millaisia puheenvuoroja. Mutta kun lähestyy hetki, että on ruvettava pohtimaan, mitä sanon, tulee täydellinen tyhjyys. Ymmärrän, etten omalla ymmärrykselläni kykene pitämään pientäkään puheenpoikasta.

Tottahan minulla sanoja riittää, mutta koska omat ajatukseni ovat kenties toiset kuin ne, mitä Pyhä Henki on erityisesti varannut kuhunkin tilanteeseen, on rukoiltava. On kyseltävä Jumalalta, mietittävä, ajateltava, luettava Raamattua.

Vähitellen alkaa muotoutua jonkinlainen runko tai jotain hajanaisia ajatuksia. Vielä ennen puheenvuoroa voi olla köppäinen olo, mutta on vain luotettava, että kun suunsa avaa, Herra sen täyttää. Mutta sitä ennen on tehtävä työ, ei pidä luottaa siihen, että kyllä se Henki jakaa, kun minä vain menen ja puhun.

Jokaisella puhujalla on erinäisiä taistoja ennen ja jälkeen puheidensa ja opetustensa. Sen takia olisi hyvä itse kunkin päästä/joutua joskus eteen sanomaan jotain. Kummasti kriittisyys vähenee ja rukous, toivottavasti, lisääntyy niiden puolesta, jotka palvelevat Jumalan sanalla. Jos seurakunta ei rukoile, ei puhujakaan voi puhua Jumalan sanoja. Jos taas se rukoilee, puhujan on helpompi puhua Hengen johdatuksessa.

Siirrynpä keinuuni vaihteeksi, ja otan lisää troppia. Flunssa on kurja seuralainen, mutta silläkin on tehtävänsä hidastaa ihmisen vauhtia ja saattaa häntä hiljaiseen paikkaan lepäämään vähän.

Kierrä kumminkin flunssa kaukaa, jos voit, arvoisa lukijani!