Kategoriat: Ajankohtaista

Kukkanen, liekö jokin kärhö, läheisen talon porstuan seinällä

Vesisateista, mutta ei koko aikaa

Eilen sain herätä Raamatun sanaan, tänään virren värssyyn. Vikkelästi ponkaisin pystyyn ja etsin virsikirjan sisällysluettelosta kyseisen virren. Sen sanat olivat vahvistukseksi eilisillan puheillemme raamattupiirissä. Virsi 310:

1. Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie ja se taisteluun vie,
meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan käymme taistelemaan.
Pyhä on tämä tie,pois jo vilppi.

2. Vihamies kuka voittaisi sankarin sen
kuka voittaisi Golgatan Herran?
Taisteluissa hän linna on turvallinen
hän on voittanut saatanan kerran.
Jos me joudummekin syvihin vesihin
ratki keskelle kuoleman kauhun
emme nääntyä voi, hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja kuoleman pauhun.

Voit lukea itse loput säkeistöt. Ne ovat kaikki yhtä tuhtia tavaraa, järkkymätöntä luottamusta Jumalan voimaan ja apuun. Virsi on yli kahdensadan vuoden takaa, Malmivaaran uudistama reilu sata vuotta sitten.

Tarkoitukseni oli mennä tänään lastenlastamme katsomaan, mutta suunnitelmani muuttuivat. Sain vieraakseni rakkaan ystäväni Maijan Keski-Suomesta. Pidimme mukavat istujaiset aamupäivällä rukouksineen ja veimme omat ja toistemme asiat Jeesuksen eteen hoitopöydälle.

Suunnittelin mennä Arin luo ja olin jo matkalla. En ehtinyt kauaskaan, kun uupumus iski enkä mennytkään. Poikkesin sen sijaan kirjastossa ja palasin kotiin kaupan kautta. Soitin sairaalaan ja lähetin Arille terveisiä.

Luther ilmaisee napakasti, mikä ero on Jumalalla ja epäjumalilla. "Epäjumalia ovat kaikki ne jumalat, jotka eivät ota pois syntiä.- - Meidän Jumalamme antaa meille vanhurskauden (= kelpuuttaa meidät, oma selitykseni). Hän ei löydä sitä meistä. Sinun ei tarvitse olla epätoivoissasi, vaikka omatuntosi vapisee ja tuntee syntiä, sillä mitä hävettävämmältä mielestäsi näytät, sitä pikemmin Jumala antaa sinulle armonsa. Mitä enemmän tunnet olevasi syntinen ja tahdot juosta pois hänen luotaan, sitä enemmän sinun on tunkeuduttava hänen luokseen." -Mannaa Jumalan lapsille. (Korjasin tekstiä, en muuttanut sisältöä.)

Se, mikä oli vaikeinta minulle uskoon liittyen alkuvuosina, on sitä edelleen. Nimittäin luottaa Jumalaan. Vaikka olen saanut paljon rukousvastauksia, ja taaksepäin katsoen näen, että Jumala on ollut kanssamme ja aina auttanut, sittenkin on vaikea luottaa.

Jos luottaisin, en murehtisi enkä huolehtisi!

Gossner kirjoittaa:
"Jos sinä luotat Herraan, niin saat olla aivan rauhallinen kaikista tulevista asioista ja ilman huolta siitä, mitä sinulle on tapahtuva. Mitä Herra on sinulle määrännyt ja päättänyt, se on tapahtuva. Ja sen täytyy aikanaan sinulle tapahtua, kenenkään voimatta sitä estää, sinun yhtä vähän kuin kenenkään muunkaan ihmisen.

"Hoida sinä vain uskollisesti omat asiasi ja jätä kaikki muu, mikä ei sinusta riipu, kokonaan hänelle, joka on kaiken hyvin tekevä. Ellet niin tee, niin missä on uskosi hänen sanaansa?

"Eikö hän ole sinulle luvannut, että hän tahtoo olla sinun Isäsi ja huoltajasi ja että hän tahtoo kantaa sinua hamaan vanhuuteen asti, kunnes hiuksesi tulevat harmaiksi? Ja ettei hiuskarvakaan putoa päästäsi, ja että hän on lukenut kaikki sinun pääsi hiukset?

"Eikö hän isällisesti huolehdi kaikkein vähimmästäkin, mikä sinua koskee, ja johda kaikkia asioita parhain päin, jos sinä vain häntä rakastat? Missä on uskosi Jumalan sanaan?

Gossnerin päivän tekstin alussa on Raamatun kohdat:
"Mitä sinä tahdot, sen täytyy tapahtua." Judit 9:3 ja 16:16, saksal. käännöksen mukaan, sekä
"Minä, Herra, minä puhun; ja minkä sanan minä puhun, se tapahtuu eikä enää viivy." Hes 12:25.

Löysin kirjastosta mielenkiintoisen Philip Yanceyn kirjan, jota aloitin jo lukemaan. Lisäksi pari muuta, joihin en vielä ole perehtynyt. Viime aikoina en ole ehtinyt tai jaksanut paljon lukea, mutta olen toisaalta lukenut enemmän hartauskirjojani.

Aika, jota elämme, on seulonnan aikaa. Jumalan sana kehottaa pysymään totuudessa ja totuuden puolella. Kuitenkin totuudenpuhuja jää helposti yksin.

Voi vain ihmetellä kohua Päivi Räsäsen sanojen seurauksena. Siksi ihmetellä, ettei hän sano mitään, minkä voisi ajatella aiheuttavan kohua. Mitään uuttahan hän ei sanonut televisio-ohjelmassa, jonka seurauksena kirkosta eroamisen vyöry alkoi. Varmaan 28 tuhatta ihmistä on jo lähtenyt kirkosta, ja se jatkunee.

"Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto." Room 12:2

Kristittyjä vainotaan monissa maissa. Meidän maassamme se ei ole vielä näkyvää, mutta se lisääntyy. Matteuksen 10. luku on kokonaisuudessaan tärkeä, mutta tässä osa siitä:

26. Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
27. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.
28. Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
29. Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.
30. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.
31. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.
32. Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
34. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
36. ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'.
37. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
38. ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
39. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
40. Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt.

Lopuksi rohkaisen itseäni ja toivottavasti myös sinua, arvoisa lukijani, virren 310:5 sanoilla.

"Siis te Jeesuksen ystävät armoitetut
kaikki uskossa vaeltakaatte.
Luja toivonne olkoon, te ahdistetut,
vaikka kiusoja, vaivoja saatte.
Teillä auttaja on, apu ahdinkohon
tätä tietänne kulkiessanne.
Hän on armollinen, hän on uskollinen.
Pysykää yhä Jeesuksessanne."

Nuppu