09.09.2010 - Ilolla iloitsen sinusta!

Lämmin, kaunis päivä

Heräsin omaan rukoukseeni. Sanoin Jeesukselle, että ilolla iloitsen sinusta, Jeesus. Samassa muistin, että Raamatussa sanotaan Jumalan iloitsevan minusta samalla lailla, Sef 3:17. Tunne on siis molemminpuolinen!

Aamu alkoi ihanasti uimareissulla. Pari kuvaakin napsaisin. Päivyt-ystävä vieraili luonani, teimme treffit Pelastuskauppaan sitä ennen. Hyvä tovi vierähti hänen kanssaan. Rukoilimme tärkeiden asioiden puolesta.

Iltapäivällä meinasivat paukut loppua, mutta soitto Elisa-ystävälle latasi uutta virtaa akkuihini, niin että jaksoin hilautua Arin luo. Ari vähän murehtii reissuun lähtöäni, oli yskäinen ja vakava. Hän on huolissaan, miten selviän matkasta. Hän ei voi minua mitenkään auttaa, mutta rukoushan se tärkeintä onkin.

Naapurimaassa eivät rukous, saati Raamattu tai Jumala, kuuluneet kommunismin aikana johtohahmojen arvomaailmaan.
Solzenitsyniltä, venäläiseltä kirjailijalta, kysyttiin syytä Stalinin ja kommunismin ajan julmuuksiin Venäjällä. Hän vastasi: "He unohtivat Jumalan." Tästä mainitsee Keijo Rainerma kirjasessaan Pelko pois. Toinen venäläiskirjailija on sanonut hänen mukaansa, että ellemme ota Jumalaa lukuun, kuulumme susien sukuun.

Jostain syystä tuo Jumalan olemassaolo on tänään noussut monesta lukemastani tekstistä esiin. Jos ei ole absoluuttista totuutta, elämä on täysin arvaamatonta. Se, jota tänään ylistetään, huomenna tuomitaan tuollaisessa kulttuurissa.

Jos pelkäämme Jumalaa, muut pelon aiheet väistyvät. Mistä sitten johtuu, että ihminen pelkää usein, milloin mitäkin, vaikka uskoisikin Jumalaan?

Omakohtaisesti ajattelen, että uskoni on heikko, en luota Jumalaan tarpeeksi. Tuollaisissa tilanteissa joudun jälkikäteen häpeään, kun näen, että Jumala on jälleen ollut sanansa mittainen, uskollinen ja hyvä. Olisi pitänyt vain luottaa!

Toinen syy pelkoon voi olla se, että Jumala tahtoo sanoa ihmiselle jotain, mutta tämä ei kuule. Silloin pitäisi pysähtyä ja pohtia, mikä on pelon viesti. Onko jokin asia jäänyt minulta huomaamatta?

Pelko on Jumalan antama keino suojautua pahaa vastaan. En mene paikkoihin, joissa pelkään, jos voin sen välttää. Näin ehkä vältyn pahoilta asioilta.

Simpson kirjoittaa päivän tekstissään pintapuolisista ihmisistä: "...ei ollut paljon maata..." Mt 13:5
"Heiltä puuttuu tositarkoitus.- -

"Syvällinen luonne katsoo ympäröivien olosuhteiden yli ja liikkuu tasaisesti eteenpäin, purjehtien kaikkien myrskyjen ja pilvien läpi kirkkaaseen päivänpaisteeseen, joka on aina toisella puolella. Sellaiset luonteet jaksavat aina odottaa sitä uutta päivää, jolloin suru, näennäinen tappio ja epäonnistuminen kääntyvät hänen parhaakseen." -Virtoja erämaassa

Usein olen pelokas sisimmässäni, vaikka ilmiasuni on rohkea. Toivoisin olevani myös syvällinen luonne, mutta en aina jaksa odottaa, että sentään kaikki kääntyisi parhaakseni.

Mutta "vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan aina sydänpäivään saakka", lupaa Raamaattu. Olen siis turvallisella mielellä: enhän enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Ei siis väliä, miten paljon minussa on puutteita, vaan sillä, että Jeesus Kristus on täydellinen!

Tänään istutin muratin eräälle rouvalle, joka asuu Letkutien viimeisen mutkan jälkeisessä talossa. Jahka joskus saan kyläkutsun, kiikutan sen hänelle sydänlämmöllä. Ellei muratti ole rupsahtanut sitä ennen.

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!