25.06.2010 - Juhannusaatto, kesän kohokohta!

Kesäistä.

Kankea eukko kömpi tänään yöpuulta, mutta vetristyi köpitellessään ympäriinsä. Miten minusta onkin tullut tällainen rautakanki!

Koko päivän olen pitänyt uusia kenkiä jalassani, kuten kuvasta näkyy. Ne tuntuvat hyvältä. Nautin koko rahan edestä. Ehkä huomenna kuitenkin laitan pyhäkengät, kun menemme Teron kanssa Vöyrin kirkkoon ruotsinkieliseen konfirmaatiotilaisuuteen.

Aamusella pyöräilin uimaan. Siellä oli vain muutama ihminen, he nauttivat toistenkin edestä uimisesta ja saunomisesta. Hieno juttu, että "mökittömät pingviinit" saavat nauttia saunailusta vaikka aamusta iltaan juhannuksena kuten mökillisetkin ihmiset.

Poikkesin kukkakauppaan uintireissullani. Siellä oli eräs herrasmies ostamassa kukkasia 48 vuoden takaiselle kihlatulleen. Onnittelin häntä kihlapäivän johdosta. Sain tehdä ostokseni ennen häntä, vaikka hän oli ennen minua. Ehkä hän halusi ajattelemisaikaa valinnalleen.

Kirmasin pyörällä sairaalaan seuraavaksi. Ari valitsi pohjalaisvillatakin ylleen, kun olimme lähdössä invataksilla kotiin. Hänelle sopisi mikä pusero hyvänsä, mutta panin hänet valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta. Olin armoton, enkä suostunut valitsemaan hänen puolestaan. Järjestys se olla pitää.

Petri oli tullut sillä aikaa, ja kiinnitti meille lamput kattoon. Ostamani lampunlisukkeet olivat sopivia, lamput toimivat nyt.

Juhannus oli alkanut! Lämmitin alkajaisiksi neljä (4) ryynimakkaraa ("pieniä", syöjän huomautus!), jotka heittelin kitaani Arin haistellessa pelkkää ilmaa. Seuraavaksi juhannusmenyyni kuului pari kupillista kahvia ja viipale suklaakakkua. Iso pala.

Neljä tuntia meni sutjakasti. Naapureita näimme jonkin verran, ja olen varma, että hekin näkivät meidät, varsinkin pyörätuolin, tai ainakin pussilakanan, jonka alla Ari istui.

Kun olin saatellut Arin vuoteeseensa, hurautin pyörällä kotiin, poimin apiloita maljakkoon matkalla. Tero meni ensi kertaa talon saunaan ja kuumaksi totesi. Minulle kerta oli jo kolmas. Pyyheliina päässä estää minua saamasta päänsärkyä saunassa.

Teron kanssa katoimme pöydän kauniisti. Ruokakin oli juhlaruokaa:
- sieniä käärittynä pekoniin. Allekirjoittanut söi isomman sienen. Mutta puolustuksekseni kerron, että Tero söi lisäksi makkaraa, jota minä en syönyt, koska ahmin päivällä jo ne ryynimakkarat.
- jälkiruuaksi jäätelöä
- sen jälkiruuaksi teetä ja kenties muutakin.

Arvaan, että Punnituskerhon jäsenet ovat pettyneitä erään jäsenensä juhannusruokavalioon, mutta tämä vain osoittaa heikon luonteeni. Voisin sanoa, kuten entinen isäntä, jota Saatana syytti:
"Kaikki on totta, mitä sanot, etkä kaikkea edes kertonut."

Huomisaamuna Terolla on pienoinen työhuki. Hän käy siivoamassa erään rannan. Voipi olla, että siivoamista riittää, kun on kaunis sää, ihmiset viihtyvät ulkosalla.

Jahka Tero kotiutuu työstään, lähdemme Vöyrin kirkkoon. En ole käynytkään siellä aikaisemmin. Sukulaistyttö konfirmoidaan. Pääsemme ehtoolliselle mekin.

Eilen siteerasin Muroman tekstiä: Jumala vaikuttaa, millaisia aikoja elämme hengellisesti. Tänään hän jatkaa samasta aiheesta:

"Kun Pyhän Hengen eläväksi tekevä armon tunto on poissa, silloin on molemmin jaloin seistävä Kristuksen vanhurskauden päällä. Silloin on rakennettava kaikki Sanan varaan ja levättävä kokonaan Herran lupauksissa, niin kuin oikeastaan aina pitäisi, silloinkin, kun saa elävällä tavalla kokea Pyhän Hengen voimaa ja vaikutusta sielussaan." -Elämä Hengessä.

Nyt minun on elettävä Sanan varassa ja Jumalan lupausten varassa. Juhannukset, joulut ja muut juhla-ajat altistavat synkistelylle, kun Ari on vuoteenomana, puhumaton ja liikkumaton ja yskivä. Katse ylös, pois omista kuvioista. Kaikkihan on hyvin, Jumalassa on toivomme, eikä hän petä!

Toivotan Jumalan siunausta ja varjelusta Suomen kansalle tänä juhannuksena, ja erityisesti Sinulle, arvoisa lukijani!