01.04.2010 - Kiirastorstaina myöhään!

Vedet juoksetvat valtoimenaan pitkin katua viemäriin.

Tein eilen erään tärkeän päätöksen, ja sen johdosta tämä päivä on mennyt ihmeellisesti. Siivosimme Teron kanssa ilman mitään raivoa, ja koti on puhdas ja valmis juhlaan!

Arin luo mennessäni tapasin jalkahoitajan, joka tuli Arin luota. Juttelimme hyvän tovin. Ari oli ollut kylvyssäkin aamulla, ja vaikutti väsyneeltä. Arvelin ettei Ari jaksa ehtoollishartauteen, mutta mitä vielä. Sinne hän tahtoi ehdottomasti. Tuli mutkiakin matkaan, mutta kyllä me vaan klo 13 kökötimme muiden muassa Tammikartanon salissa.

Saimme ehtoollista, jota Ari ei voi nielaista, mutta hänen tapauksessaan viiniin kastettu leipä käytetään hänen suussaan ja otetaan sitten pois. Kiitos Jumalalle, että saimme osallistua yhdessä ehtoolliselle, jossa pyhien yhteys toteutuu: läsnä ovat sekä enkelit että edesmenneitten pyhien joukko, Isä, Poika ja Pyhä Henki ja me näkyvästi paikalla olevat.

Iltapäivän leivoin hyvällä mielellä. Tuntui juhlalta!

Illalla olimme Teron kanssa kirkossa klo 20, minulla oli ehtoollisavustus ja sain lukea myös toisen tekstin, Jesajan 25. luvusta.

Olin lupautunut Teron kanssa sauvakävelemään, ja sinne menimme vielä kaiken tämän jälkeen. Tero paineli kuin hirvi menemään, ja minä koetin koikkelehtia perässä. Vähän ennen kuin olimme kotona, tämä raahustaja bongasi limsapullon ja myös sieppasi sen mukaansa. Rahantuloa ei voi estää, vaikka kuinka yrittäisi.

Puin liikaa ylleni lenkille ja viimeinen kilometri noista 3-4:stä oli kohtalaisen hikinen. Oikea pukeutuminen on taitolaji, jota en oikein hallitse.

Sen takia onkin siunattu asia, että taivaallinen pukupuoli on järjestetty firman piikkiin niin sanotusti. Kaikille taivaaseen menijöille on valmis valkoinen vaate, jonka Jeesus on ostanut verellään Golgatan keskimmäisellä ristillä. Omat varusteet ovat pelkkä este: niillä ei ole mitään arvoa. Kaikki menevät taivaaseen pelkän armon varassa, uskossa Jeesukseen. Joka ei usko, ei sinne pääse.

Kiirastorstaina muistelemme Jeesuksen viimeistä ateriaa ystäviensä kanssa. Paikalla on Pietari, joka hetken kuluttua kieltää Mestarinsa kiroten, ettei tunne Jeesusta. On myös Juudas, joka lähtee kesken aterian aikeenaan kavaltaa Jeesus.

Tällaiseen joukkkoon mekin jokainen mahdumme. Ei ole monta viisasta, eikä monta jalosukuista Jeesuksen seuraajien joukossa. Enimmäkseen olemme rupusakkia, epäonnistunutta joukkoa. Sellaisia joka tapauksessa, joilta on omat eväät loppuneet ja on nähty parhaaksi siirtyä toisen eväisiin. Jeesuksella riittää annettavaa. Hän sanoo:

"Joka janoaa, tulkoon ja juokoon! Joka uskoo, hänen sisimmmästään virtaavat elävän veden lähteet!"

Tuo elävä lähde on Pyhä Henki, jonka Jeesukseen uskova saa sisimpäänsä uudestisyntymässä. Se lähde ei kuivu, vaan siitä pulppuaa jatkuvasti uutta, niin ettei tarvitse tämän maailman kaivoista juoda.

Tänään Jeesus kutsuu meitä kaikkia luokseen juomaan ja syömään. Hän haluaa armahtaa meitä. Sillä niin paljon on Jumala rakastanut meitä, että on lähettänyt Jeesuksen, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Uskotko sen - minä uskon!

Jeesus, Kristus, elämämme.
lunastaja synneistämme,
suostui ristinkuolemaan,
kuoleman voitti kuollessaan.

Synnit kaikki Kristus kantoi
lupauksen meille antoi:
syntinen, käy luokseni,
anteeksi saat sä syntisi.
Vk 222:1,7

Huomisaamuna menen pitkäperjantain jumalanpalvelukseen. Mustalla liinalla peitetty alttari odottaa, piikkikruunu ainoastaan on alttarin päällä.

Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!