Kategoriat: Muu kirjoitus
Ainevihko, 1. A. Keskikoulussa, noin 10-vuotiaana.
Eräänä iltapäivänä Liisa oli kävelyllä. Tavallisesti hän kävi vain sunnuntaisin kävelyllä, mutta koska sunnuntaina oli jäänyt kävelemättä, niin hän oli lähtenyt maanantaina.
Häntä vastaan tuli paljon ihmisiä, iloisia ja surullisia. Kaksi mummoa oli nähtävästi tulossa torilta. He nauroivat ja puhuivat. Liisa lauloi ja suuntasi kulkunsa syrjätielle. Alkoi jo varhain hämärtää.
Hän hyppäsi ojan yli ja juoksi pellolle. Siellä oli paljon latoja, eikä juuri ollenkaan taloja ollut näkyvissä.
Liisa meni ladon kynnykselle syömään eväitä. Hän kuuli ladosta rapinaa, mutta ei välittänyt siitä.
Yht`äkkiä hän tunsi kylmien käsien koskettavan olkapäitään! Nopeasti hän kääntyi, ja näki jotakin outoa! Liisa huusi kuin mielipuoli: "Äitii! Auta!"
Samassa silmänräpäyksessä hän oli tiedotonna. Kun hän heräsi, hän tunsi niskassaan kipeän paikan. Liisa huomasi, että hänen laukkuaan oli pengottu. Hän huomasi, että kukkaro oli varastettu ja samoin oli eväiden laita.
Samassa hän kuuli auton jyrinää. Oli hetken hiljaisuus!
Sitten poliiseja tuli paikalle. He lähtivät rosvojen perään, ja pian saivatkin heidät kiinni.
Satu on jäänyt kesken. Mahtoivatko eväät löytyä, vai olivatko kadonneet parempiin suihin?