27.01.2010 - Parhaat asiat ovat vaikeita

Hyytävä viima, pakkastakin piisaa.

Otsikkoni on kirjasta Jumala ei ole vaiti, jonka on kirjoittanut A.W. Tozer. Hän sanoo: `Helpoimpien asioiden todellinen arvo on yleensä pidemmän päälle jokseenkin vähäinen.` Kirja on helppolukuinen, mutta puhutteleva. Tozer kirjoittaa rukouksen vaikeudesta. Olen todennut asian todenperäisyyden.

Kirjasta nousevien asioiden ohessa pohdin sitä, että uskovana tulen toisinaan väärinymmärretyksi. Niin tuli Jeesuskin, ja hän viitoitti tietä seuraajilleen. Samanlainen on tie palvelijalla kuin on hänen Herrallaan.

Kerran nuori, kaunis nainen, seurakunnan työntekijä, oli lunastamassa lentolippuaan. Sitä vaan ei tahtonut löytyä. Innokas virkailija sen sijaan flirttaili posket hehkuen: "Eipä löydy neidin lippua, eiköhän lähdetä iltaa istumaan yhdessä?"

Nainen vakuutti, että kyllä lippu on varmasti varattu, ei hän nyt ehdi treffeille. Virkailija etsi, mutta ei löytänyt, ja toisti liukkaasti treffipyyntönsä.

Lopulta nainen sanoi, että hänen lippunsa on erikoislippu, seurakunnan varaama. Johan vaihtui väri virkailijan naamataulussa. Suupielet valahtivat alas, ja mies liukeni näkymättömiin. Nainen kuuli miehen tukahtuneen äänen, kun tämä kuiskaili tuskaantuneena työkaverilleen sermin takana: "Apua! Minä flirttailin nunnan kanssa!"

Viimein mies sai kootuksi itsensä ja ilmaantai lippu kourassaan naisen eteen luukun taakse. Ilme oli nyt asiallinen ja virallinen, eli juuri sellainen, kuin hän arveli, että on oikein nunnaa, lähes jumal'olentoa kohtaan.

Itse olen kokenut hiukan samaa. Kun sanon, että haluan kasvattaa lapsia hyvin, minut on ymmärretty joskus väärin. On luultu, että minulla on vimmattu halu pelkästään takoa Raamattua lasten päähän, veisata, hallita, alistaa tai muuta pötyä. Ikään kuin kristitty ihminen ei voisi olla terve esikuva kenelle tahansa.

Hyvä kasvatus on sellaista, kuin äiti antaa omille lapsilleen, jos hän on terve ja raitis hengeltään. Lapsi tarvitsee aikuiselta kohtaamista niin, että hänelle puhutaan kuin tärkeälle, arvokkaalle ihmiselle puhutaan. Lasta on neuvotaan pienissä, perustavaa laatua olevissa asioissa:
-laita kengät kauniisti vierekkäin. Hyvin tehty, aivan oikein!
-pipoa ei tarvitse panna patterille, lapaset kuivumaan, villasukat pois kengistä
-niistä nenä, pese kädet
-siivoa jälkesi, laita kynä, sinne mistä otit sen
-pyyhi pöytä, kerää roskat
-laita paita housuihin, pusero oikein päin, takki kiinni, ennen kuin menet ulos
-onpa sinulla nätisti tukka, uusi pusero, kivat tossut, sievät lapaset
-enpä tiennytkään, että olet noin hyvä piirtämään! Itse en osaa tehdä tuollaista! Mutta jokainen on hyvä jossakin, ja sinä ainakin olet hyvä piirtämisessä. Mitäs muuta sinä osaat?

Nämä kaikki ovat ihan tavallisia asioita. Kuinka moni lapsi kuulee tällaista puhetta kotonaan tai hoitopaikassa? Varmaan jotkut kuulevat, mutta jokaisella olisi oikeus kuulla. Itsetunto paranee, omanarvontunne kehittyy, kun kuulee tavallisia, oikeita ja tosia asioita itsestään.

Lapsi kaipaa sitä, että hänen kanssaan ollaan. Itse en jaksanut olla lapsilleni läsnä, kuten olisin halunnut, kun he olivat pieniä. En oikein osannut sitä taitoa. En jaksanut pitää heitä sylissäni, vaikka tiesin, että se olisi hyvin tärkeää. Olin myös uupunut Arin sairauden takia. Suren syvästi, mutta olen rukoillut korvaavia kokemuksia lapsilleni: puolison syliä, Isän Jumalan syliä!

Vaikka tekisin läpi elämäni surutyötä, niin mitä sitten? Jos saan elää lähellä Jeesusta, ja jos vaikeudet, surut, ongelmat kääntävät itsepäistä luontoani kohti Jumalaa, niin olen enemmän kuin voittaja. Jos saan elää Jeesuksessa, pääsen taivaaseen. Se on tärkein haluni, ainoa toivoni.

Raamatussa sanotaan, että ei ole mitään uutta auringon alla. Sen takia olen avoin. En luule olevani erityisen poikkeuksellinen ihminen. On monia hyvin samanlaisia. Ihmiset kamppailevat samojen ihmisen osaan kuuluvien vaikeuksien kanssa. Jos voin jakaa jotain, mikä helpottaa toisen ihmisen vaellusta, olen onnellinen. Samoin Jumala lohduttaa minua toisten ihmisten kautta.

Vaikka on tärkeää, että opimme tuntemaan itseämme ja kasvamme ihmisinä, on jotain, mikä on sitäkin oleellisempaa. Se on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen. Jumala oli Kristuksessa, ja sovitti maailman, eli sinut ja minut, itsensä kanssa. Meillä on Jeesuksen veren kautta pääsy kaikkeinpyhimpään, taivaaseen, Jumalan tykö.

En halua kirjoittaa tyhjää viihdettä. Rukoilen, että Pyhä Henki johdattaisi niin, että kirjoituksissani näkyisivät Kristuksen kasvot. Ei haittaa, vaikka ihmiset näkevät, että itse olen luuseri, epäonnistunut, syntinen ja heikko tylsimys. Sillä ei ole merkitystä, mitä minä tai sinä olet. Mutta on elämän ja kuoleman kysymys, ovatko syntimme annetut anteeksi, tunteeko Jumala meidät.

Mistä hän voisi meidät tuntea? Jumala tuntee jokaisen, joka turvautuu Jeesuksen vereen. Likaiset rääsymme putoavat sillä hetkellä, kun Jeesus saa lahjoittaa puhtautensa ja pyhyytensä sinulle ja minulle.

Kyse on siitä, tahdotko uskoa. Jeesus kysyi mieheltä, joka oli sairas: "Tahdotko tulla terveeksi?" Tulen terveeksi, kun annan elämäni hänelle. Ikuinen elämä alkaa siitä hetkestä, kun Jeesus saa tulla asumaan minuun. Hän kysyy: tahdotko. Valinta on meillä, mutta se on Jumalan teko, että uskomme häneen. Hän sen vaikuttaa, emmekä me itse.

Tozer kertoo saarnaajasta, jolla oli vain pieni kuulijajoukko. Hän saarnasi joka kerta Jumalan sanaa. Paikkakuntaa kohtasi pyörremyrsky, ja saarnaaja kuulutti saarnan aiheekseen kyseisen ilmiön. Silloin kirkko täyttyi. Saarnaaja hämmentyi.

Hän meni kysymään professoriltaan, pitäisikö hänen alkaa saarnata ajan ilmiöistä, jolloin kuulijoita tulisi enemmän. Professori vastasi: "Jos puhut Jumalan sanaa, sinulla on aina teksti. Jos odottelet pyörremyrskyjä, sinulla ei ole riittävästi puhuttavaa."

Tänään hieroja takoi päähäni perustavaa laatua olevan asian: minun on pakko nukkua selälläni, jos tahdon olkapääni parantuvan. Hän antoi toivoa sikäli, että puhui jälkitilasta olkani suhteen. Nyt siis jumppaa ja oikeita liikkeitä, niin on toivoa paranemisesta.

Ari voi tavanomaisesti, olin hänen luonaan tänään. Tero meni nuorten aikuisten 3K-iltaan. Itse leivoin leipää ja mustikkapiirakkaa. Nyt tukanpesulle, iltapalalle ja nukkumaan.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani; nuku hyvin ja näe kauniita unia!