01.01.2010 - ONNELLISTA uutta vuotta, hyvä lukijani!

Pakkasta 15 astetta, viimaa.

Aiempina vuosina ihmiset toivottivat toisilleen onnellista uutta vuotta. Nykyisin tekstin voi lukea joulukorteista, mutta yhä useammin toivotamme HYVÄÄ uutta vuotta. Onko liian uskaliasta toivoa, että vuosi voisi olla onnellinen?

"Onneni on olla Jumalaa lähellä", sanotaan psalmissa 73. Jos elän lähellä Jumalaa, enkö silloin ole myös onnellinen? Onko minulla ja sinulla oikeus ja lupa uskoa, toivoa sekä myös toivottaa onnellisuutta?

Jos onni liitetään terveyteen ja materiaalisuuteen, emme varmaan uskalla ajatella, että voisimme olla onnellisia ilman niitä. Nykymaailma on epävarma, lamaa ja kamalia tauteja. On rohkea veto, ellei suorastaan röyhkeää unelmoida onnellisuudesta, vai onko?

Mistä onni koostuu, mitä se on? Milloin itse olen onnellinen?

Kun olen Arin luona, ja hän nauraa, olen onnellinen. Ari nuokkuu, on väsynyt, mutta tiedän, että hän on onnellinen, kun minä olen lähellä. Silloin onni valtaa minut.

Kun lapseni turvautuvat Jumalaan, olen onnellinen. Kun eräs lapsistamme sai joululahjan, mistä hän tuli onnelliseksi, hyrisin onnesta päiväkausia. Vieläkin tuo muisto hulvauttaa onnen tunteen sydämeeni.

Teen työtä, jota rakastan. Hoidan pieniä lapsia, osoitan heille rakkautta ja rajoja. Minä voin vaikuttaa siihen, että heillä on turvallinen, tyytyväinen ja onnellinen olo. Se tekee minut ylen onnelliseksi.

Joku ystävistäni, läheisistäni, ohikulkevista, on alla päin. Jos osaan sanoa rohkaisevan sanan, lohduttaa tai tukea sanoin tai tekstein, olen onnellinen. Kiitollisuus täyttää sydämeni: elämä on ihanaa!

Minulla on murheita, huolia ja suruja. Ystävät rukoilevat ja rohkaisevat.
Olen onnellinen heistä.

Ahdistuneenakin tiedän, että Jumala on läsnä täydellisesti, missä olenkin, mitä teenkin, ja se tekee minut onnelliseksi.

Myös Daavid koki tätä samaa onnea, psalmissa 139:1-10

"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet
minut.
Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun."

Nuo sanat voivat olla ahdistavia, jos en halua Jumalan näkevän tekojani. Jos sen sijaan haluan olla turvassa, on lohduttavaa tietää, etten ole hukassa Jumalalta. Hän tietää, missä minä olen.

Tämä vuosi alkoi erinomaisen hienosti. Kävelin pakkasessa 8 km, kun kävin pulahtamassa avannossa. Yläkuva on otettu, kun tulin kotiin. Paluumatkalla viima osui kasvoihin. Sekin tuntui jotenkin mahtavalta, varsinkin, kun minulla oli huivi suojakseni.

Kävelin Arin luo ja takaisin iltahämärässä. Sormeni meinasivat jäätyä, sillä hansikkaat olivat jääneet märiksi uimareissun jälkeen. Huomasin asian vasta, kun jo kävelin sairaalaan päin. Sauvat käsissä sormia paleli entistä enemmän. Yritin muka ottaa valokuviakin matkalla paljain sormin, ja se oli tyhmästi tehty. Kuvatkin kaikki tärähtivät, kun heiluin hangessa niitä ottamassa.

Ari tulee kanssani pyhänä Kohtaamispaikalle kirkolle, jos kaikki menee suunnitellusti. Ari ilahtui, kun ehdotin asiaa. Enhän ole antanut hänen tulla pariin kuukauteen mukaan. Sikainfluenssan ja muiden tautien takia mielestäni oli viisasta välttää ihmisjoukkoja. Ari onkin ollut ilman tulehduksia pari kuukautta.

Illan vietin erään hyvän ystäväni luona. Kävimme sielunhoidollisia keskusteluja, kahvittelimme, nauroimme ja rukoilimme. Oli hauska ilta, vaikka väsyinkin. Mutta ilta on jo myöhäinen, joten ihmekös tuo.

Huomenna olin suunnitellut junareissua Seinäjoelle, mutta ehkä en jaksakaan lähteä. Pitäisi siivota kotia. Tietysti voisin delegoida tehtävän, hmmh.

Nyt toivotan kuitenkin hyvää yötä lukijoilleni, ja siirryn rooiboksen ja romaanin pariin. Iltahan on vielä nuori, kun on lukemisesta kysymys.