01.09.2009 - Purkkiin meni nauhoitus.

Tänään ei satanut.

Nykyisin päiväni vilahtavat niin etten tiedä illalla, mitä aamulla tapahtuikaan. Itse asiassa niin kävi eilen erään puhelun suhteen. Sen lopussa en muistanut, mitä soittaja sanoi aluksi. En kehdannut kysyä, mitä asiaa sinulla olikaan, unohdin sen jo.

Ehkä aamuinen päänsärkyni tekee sen, että muistini häviää. Toivon antibioottien ajavan poskiontelot puhtaiksi tämän viikon aikana. Aikapa tuon näyttää. Uimaan en ole arvannut mennä.

Lapset vain lisääntyvät työpaikallani. Ei se mitään, meillä on tehokas tiimi. Tänään sää oli jälleen mahtava: aurinkoista ja raikas tuuli. Olimme ulkona suurimman osan iltapäivää. Lapsilla on tilaa telmiä, hypellä ja leikkiä. Sisätiloissa olisi toista ison porukan kanssa. Sekin tullaan vielä kokemaan, jahka räntäsateet alkavat.

Iltamassa osallistuin Kansanlähetyksen lähetyskodilla lauantaipyhäkoulupalaveriin. Aikamoinen sanahirviö, mutta sisältö on sitä parempi. Palaverin jälkeen Jussi nauhoitti parissa tunnissa puolen tunnin ohjelman, joka tulee Radio Vaasassa sunnuntai-iltana. Ohjelman aihe on "Sallikaa lasten tulla".

Suvi Lehtimäki Seinäjoelta oli mukana ohjelmassa. Hän on KL:n lapsityön koordinaattori, ja on aloittanut viime syksynä kyseisen työmuodon Seinäjoella. 70 lasta oli kevään aikana ollut mukana. Jotkut isovanhemmat olivat olleet joka kerta lapsenlapsineen paikalla.

Kansanlähetys on yksi evankelisluterilaisen kirkon lähetysjärjestöistä. Sen ideana on pitää lähetystyötä esillä ja palvella seurakuntalaisia kirkon sisällä. Itse miellän itseni hyvin luterilaiseksi.

Minä haastan ohjelmassa vanhempia tuomaan lapsiaan 19.9. alkavaan pyhäkouluun, joka on lauantaisin klo 10-12 Hietalahdenkatu 24:ssä. Se ei maksa mitään, mutta tarjoaa hengellisen opetuksen lisäksi turvallisen paikan olla hoidossa, leikkiä ja syödä omia eväitään. Suvi kertoi, että Seinäjoella ne eväät on tosi tärkeä juttu lapsille. Sellainen kokemus minullakin on tuosta eväspuolesta.

Olen miettinyt ilttispyhäkoulujen aiheita. Miten opettaa juuri näille lapsille jotain oleellista Jumalasta? Jumalan pyhyys mietityttää minua. Jumala ei ole hauska ukkeli pilven reunalla. Hän ei ole myöskään rukousautomaatti, joka toteuttaa meidän toivomuksemme. Hän on elävä ja voimallinen, hänen ajatuksensa ovat niin kaukana meidän ajatuksistamme kuin itä on lännestä. Kuitenkin hän on läsnä niin usein kuin me huudamme häntä avuksi.

Mietin omaa lapsuuden pyhäkouluani. Sieltä jäi mieleeni tunnelma, turvallinen, hyvä olo. Muutama vuosi sitten näin silloisen pyhäkoulun opettajani, ja hän kyseli itkusilmin, osasi hän opettaa mitään oikein. Hän loi rakkaudellisen ilmapiirin, jossa saimme imeä turvallisuutta.

Ehkä tärkeintä pyhäkoulussa on se, että jokainen lapsi tuntisi olevansa Jumalan rakkauden kohde, koska hän lähetti oman rakkaan Poikansa kaikkien ihmisten sijasta ristille. Sen takia minun ja sinun tulee kunnioittaa ja rakastaa häntä. Se ei ole tunnejuttu, vaan se on tahdon asia.

Ari ei ole paljon saanut nauttia - tai sitten kärsiä - seurastani. Tänäänkin pyörähdin vain pikaisesti hänen luonaan työhön mennessäni. Kun tulin kotiin, katsoin yhden osan Pieni talo preerialla -sarjaa, sillä halusin saada ajatukseni vähän katkolle, pois omista asioistani.

Nyt palautui mieleeni jotain tästä aamusta. Olin herkällä mielellä, itkua vailla. Rukoilimme Teron kanssa ennen kuin hän lähti kouluun. Itse kuuntelin psalmeja, luin Raamattua, join kahvia moneen otteeseen, kunnes oli lähdettävä. Viime päivinä tunnepuoli on ollut kovalla rasituksella.

Nyt on teekupillisen ja iltarukouksen aika. Luemme Luukkaan evankeliumia Teron kanssa. Siunausta uniisi, hyvä lukijani!