10.08.2009 - Puuhakas päivä tänäänkin

Tuulee, silti kesäinen sää vielä

Heräsin liian aikaisin. Oli kuitenkin tekemistä, joten joutihan tuota nousta. Pyykkikone laulamaan, Raamattua lukemaan. Laiskasti ja liian vähän. Minulla oli Aria ikävä. Se alkoi jo illalla.

Pelakuut ja muut ulkokukat vaativat paljon vettä, kun on tuulista ja kuumaa. Onneksi pari pelakuuta alkoi kukkia jo kesäkuulla. Viimeiset vetelykset nyt vasta suunnittelevat aukaista nuppunsa. Pitäisi kai olla oikiaa lehemänsontaa, jos mieli saada niitä kukkaan. Ehkä sekään ei auttaisi: pitäisi olla kasvihuone niitä varten.

Pari nuorta miestä toi keinuni ennen puoltapäivää, ja saivat vastalahjaksi runsain määrin tavaraa. Kanniskelin kellarista etukäteen monta laatikkoa ja pussia, sekä pari nojatuolia olohuoneesta. Teen keinulle tilaa. Kumma, ettei tavara näytä silti juuri vähenevän.

Aloitin keinun jynssäyksen. Ensin karkealla hiomapaperilla, sitten ohuella. Itsekseni nauroin, kun muistin isän kommentin äidilleni aikoinaan: "Sinun on myönnettävä, ettet ole mikään tarkan työn tekijä." Isä itse on tehnyt viimeisen päälle hyvin, mitä tekee. Minä olen tullut äitiini. Nopeasti pitää työt hoitua, joten jälki voi joskus olla suurpiirteistä.

En jaksanut keinun kanssa olla nokon nuuka. Itselleni teen sitä, joten saan määrätä myös itse. Maalasin keinun kertaalleen, lisäksi pari jakkaraa, kun vauhtiin pääsin. Toinen näytti olevan Terhin tekemä. Nyt on Terhillä sitten punainen jakkara, halusi eli ei.

Kun ostin maalia, yksi väri oli liian oranssia, toinen näytti sopivalta mielestäni. Mutta myyjäpoika sanoi jälkimmäistä "likaisen punaiseksi". Enhän minä mitään likaista osta! Niinpä menin halpaan, ja ostin sitä oranssinpunaista. Oikein arvattu: se oli minun makuuni oranssia, enkä pidä siitä.

Kävin uudestaan kaupassa. Ostin sitä likaisen punaista, ja huomenna keinu saa toisen kerroksen sitä. Minä olin johdateltavissa, ja huonosti kävi. Monet kalustavat kotejaan näinä aikoina muotilehtien mukaan, kun eivät luota omaan arvostelukykyynsä. Pitää olla tiettyä merkkiä, laatua ja mallia. Höpöhöpö. Koti saa olla koti, asujansa näköinen. Sen ei tarvitse olla esittelykappale kenellekään. Eläköön oma koti ja vapaus tehdä kodista itseni näköinen!

Maalaushommat lopetettuani lähdin Arin luo. Hississä huomasin maalanneeni hiukan kelloani kuten myös varpaitanikin. Olin niin nopea toimissani, ettei Ari ollut ehtinyt odottaa minua vielä. Luuli kai minun koko päivän maalaavan. Sellainen ei sovi minun pirtaani. Hosuminen ennemminkin.

Kuuntelimme Apostolin tekoja puun alla, sillä uloshan me menimme. Aurinko läikkyi oksien välistä. Onneksi otin pussilakanan sekä viltin Arille, sillä tuuli oli navakka, vaikka ei oikeastaan kylmä. En halunnut viedä Aria aurinkoon, sillä hän oli sisällä lämpimän tuntuinen. Hän sai eilen aurinkoa ja tapansa mukaan purkitti kai lämmön itseensä. En uskaltanut mitata lämpöä, mutta ei sitä varmaan ollut. Mielestäni Ari oli hiukan väsynyt, vaikka itse väitti muuta.

Taivasta tähyillessäni sairaalan puistossa Arin vieressä keksin, että mustikkaan on mentävä. Viesti Outille, ja niin sitä mentiin illaksi marjamaille. Tuttuun paikkaan, meren rannalle. Marjat talteen, ja sitten uimaan. Ulapan suunnalla oli isoja aaltoja, mutta meillä oli suojainen poukama. Kahvit kivellä sopivat passelisti uinnin päälle.

Tullessa kopistelin tutun mummon ikkunaa, ja vein hänelle osan mustikoista, kun hän ei ole saanut itse poimituksi. Kotona pyykinpesua ja marjojen perkausta.

Tero on tulossa huomenna kotiin, ja menen häntä vastaan junalta. Nilkka on kestänyt pelit hyvin, mutta polvi on kuulemma kipeä. Kiitos Jumalalle, että hän varjeli pojan matkan. Huomenna kuulen lisää reissusta.

Tänään ahdistuin, kun näin kaupassa ison läjän viimeisen päivän leipiä. Roskiin ne menivät päivän jälkeen. En ole jaksanut tehdä mitään Leipäapu -asian puolesta. Jumala vaikuttakoon tahtomisen ja tekemisen, että asia menee eteenpäin. Itse en jaksa, osaa enkä kykene.

Päivän työt on päättyneet,
ja käymme lepohon.
Hyvää yötä, Jeesus myötä, hyvä lukijani!