Kategoriat: Ajankohtaista
Kuuma päivä jälleen, mutta tuuli oli vähän syksyinen tänään.
Innostuin eilen illalla kunnostamaan tekstiä mahdollista kirjaani varten. Siinä hommassa hurahtaa pari tuntia huomaamatta. Alkukitka on vaan melkoinen, ennen kuin pääsen vauhtiin. Nukahtaminen kesti ikuisuuden, kun viimein menin nukkumaan. Paljon teen virheitä, vaikka muka tarkistan tekstini ennen tallentamista. Virheet eivät kai lopu, jos oikein alkaa sillä silmällä tutkailemaan. Aina voisi sanoa asiat vielä vähän paremmin.
Aamulla Hietasaaressa yllätyin, kun tuuli oli raitis. Vesi oli oikein lämmintä, vaikka oli pienoinen aallokko. Vaasan Marssi -tapahtuma oli tänä viikonloppuna, ja kävelijöitä tuli puoli kahdeksalta jo vastaan kymmenittäin. Päivällä olisi liian kuuma kävellä näillä keleillä. Minulle riitti kävelyksi eilinen pyörätuolimarssi.
Jyrki ja Maarit suuntasivat kotiinsa Helsinkiin, ja minä Arin luo saman tien. Hoitaja sanoi aulassa jotain Arista. Ennen kuin hän ehti sanoa mitään, ajattelin: "Nyt Ari on siis limainen, kuumeinen, väsynyt." Onneksi ei. Hänen vuoteensa oli vaan käännetty poikittain, että hän sai kuunnella lauluryhmän laulua aulassa.
Kun menin Arin huoneeseen, hän nukkui sikeästi, ja kun heräsi, oli edelleen oikein hyvässä kunnossa. Olen siitä tosi iloinen. Olemme saaneet viettää reilun viikon rauhallista aikaa monin tavoin. Ensi keskiviikkona minulla alkaa työt, joten tahti muuttuu pian.
Kristilliseltä kanavalta tuli ohjelma Richard Wurmbrandista ja hänen perheestään. Katsoimme sen Arin kanssa ja olimme vaikutettuja. Pariskunnalla oli yksi poika, joka kertoi vanhempiensa elämästä sen lisäksi, että nämä itse puhuivat eri nauhoituksissa.
R.W sanoi tähän tapaan: "Jos ei ole valmis kärsimään uskon takia, se ei ole uskoa ollenkaan." Perheenjäsenet kärsivät paljon, mutta heidän uskonsa kasvoi niiden kautta. Kun Richardia kuulusteltiin ensi kerran 2,5v kidutusten jälkeen, hän kykeni sanomaan vain: "Rakastan Jumalaa." Siitä hänet tuomittiin Romanian vankilaan 20 vuodeksi. Myös vaimo oli vankeudessa. Kommunismin kaaduttua Romaniassa parikymmentä vuotta sitten, pariskunta kierteli ympäri maailmaa kertomassa uskon takia vainotuista veljistä ja sisarista. "Marttyyrien ääni" on nykyisin tuon järjestön nimi.
Olimme ulkona pari tuntia Arin kanssa ja kuuntelimme Johanneksen evankeliumia ja nukuimme. Olin Kohtaamispaikalla, uusi nimi sunnuntaiseuroille, ja sen jälkeen hyvä ystävä kävi tapaamassa minua ja rukoilimme yhdessä.
Illan rauha laskeutuu.
"Minä käyn levolle ja nukun, sillä Herra antaa minun turvassa nukkua."
Hyvää yötä!