15.07.2009 - Kun katselen sinun taivastasi!

Mitä ihanin heinäkuun päivä jälleen

Meillä oli illalla niin hyvä rukousilta, että tänäänkin on ollut siitä vielä seesteinen mieli. Olen alkanut pitää viime aikoina rukousvihkoa. Itse asiassa minulla on lukuisia sellaisia. Olen joskus luullut olevani järjestyksen ihminen, mutta en taida ollakaan. Vihkoja on monta, ja otan uuden, kun en löydä entistä.

Pieni hauska episodi tapahtui eilen, kun eräs tuttavamme katsoi toisen nuoren parimme hääkuvaa hämmentyneenä. Terhihän siinä oli Tatunsa kanssa. Tuttava tiesi kyllä Terhin olevan naimisissa, mutta häntä häkellytti se, että sulhanen oli hänen mielestään joku meidän pojista, eikä se sopinut oikein tilanteeseen. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Tatu sulautuu poikiemme joukkoon. Yksi veljenpojistani on erityisesti Tatun kanssa saman näköinen; sukulaiset sitä ihmettelevät.

Minulla vain vahvistuu ajatus, miten tärkeää on, että lapsilla on selkeät rajat. Olen töissä ollut aika tiukkana jonkun lapsen kanssa, ja huomaan, että se toimii. Lapset suorastaan etsivät turvaa sellaisesta aikuisesta, joka ei taivu jokaisesta lapsen mielijohteesta.

Jos lapsi kotona tai hoidossa alkaa riehua mielipuolisesti, hänet on otettava ns. holding-otteeseen. Tarkoitus on estää häntä vahingoittamasta itseään ja muita. Vasta kun lapsi rauhoittuu, lakkaa potkimasta, puremasta ja huutamasta - tai mitä hän sitten keksiikin, hänet voi päästää vapaaksi. Hiki siinä tulee aikuisellakin! Jostain syystä olen saanut olla tuollaisissa tilanteissa elämäni aikana.

On hyvä, että lapsen kiukku, raivo, viha tai mikä paha olo lieneekin kysymyksessä, pääsee purkautumaan. Sitä ei pitäisi estää. Mutta aikuista tai vanhempaa lapsi ei saa purra eikä raapia! Eikä tietysti toisinpäinkään...

Tänään leikimme erästä yhteistyöleikkiä, jossa piti päästä saareen kiviä pitkin pomppimalla. Kivet oli matonpaloja, joille piti astua. Lapset hoksasivat hetken päästä, että jos piti kädestä kiinni seuraavaa, ketju ei katkennut, vaan kaikki pääsivät saareen. Kivi nimittäin karkasi, jos edellinen lapsi astui siltä pois eikä seuraavan jalka vielä osunut siihen.

Aluksi lapsista oli hienoa, jos itse pääsi saareen, mutta vähitellen selvisi, että kaverit jäivät merelle, jos he eivät huolehtineet toisistaan. Kun porukka pääsi ensi kerran saareen joka iikka, huusin ja mekastin ja kehuin mahdottomasti. Se oli kivaa! Nimittäin se leikki, vaikka kyllä minä mekastuksestakin tykkään. Huomenna jatkamme leikkiä siten, että se vaikeutuu.

Kunpa me kristityt oppisimme pitämään kädestä toisiamme, niin että kaikki selviäisimme perille. Tämän päivän Parhaani Hänelle -tekstissä puhutteli seuraava ajatus:
"Lakkaa rukoilemasta itsesi puolesta
ja kuluta itsesi toisten tähden
niin kuin Jeesuksen kahleorja.
Tätä merkitsee tuleminen murretuksi leiväksi
ja vuodatetuksi viiniksi todellisuudessa."

Virtoja erämaassa puolestaan määritteli AIDON USKON:
"Se on sitä, että ainoa todellinen huoli on se, ettei uskoaan menettäisi."

Nyt menen saunomaan puhtaaseen saunaan: Tero on pessyt sen tänään! Hyvä Tero!