08.06.2009 - Raihnaista pohdintaa

Aurinkoista, raitista

Terveys on niin kallis asia, että siitä pitäisi muistaa kiittää joka käänteessä. Minä en ainakaan muista. Kun flunssa jyllää ja vie yöuneni, en jaksa sitäkään vähää, mitä tavallisesti. Saamme kiittää Jumalaa, kun kykenemme itse pukemaan, syömään ja tekemään kaikenlaista.

Eilen päivällä Stiina lähti kotiinsa. Saimme jakaa monia asioita. Hauskimmasta päästä tietysti nuukuusvinkit. Enpä ole ajatellut, miten tuhlaavainen olen! En ole "tampannut" kahvinpuruja, kun laitan ne suodattimeen! Kahvia kuluu vähemmän sillä lailla. Hävettää moinen tietämättömyys ja löperyys, mutta siitä tulee nyt loppu. Stiina varmasti pöyristyi leväperäisyydestäni pöönien suhteen, vaikka peittikin visusti kauhistuksensa.

Suodatinpussia tietenkin käytän niin kauan kuin pöönejä mahtuu sinne, mutta pyrin välttämään kahvin ylivalumista; sehän olisi törkeää tuhlausta. No, totta puhuen vaihdan kyllä suodattimen jopa ennen kuin se täyttyy, mikä tietysti osoittaa tuhlailevaa mielenlaatua.

Tottahan sinäkin laimennat tiskiaineen? Jos tarvitsen tilkan pesuainetta, ja pullosta lörähtää iso, paksu läjä, se harmittaa. Ja vaahtoa riittää ja riittää; joudun vettäkin lutraamaan pesuaineen takia litratolkulla.

Ei tule näin äkkipäätä mieleen muuta elämää mullistavaa, mutta toivon, että pääsen kaikista oleellisista säästövinkeistä jyvälle. Tuskin uskallan elää, jos epäilen tuhlaavani omaisuuksia tuosta vaan!

Kerään onnellisena löytämäni pennoset maasta, puhumattakaan tyhjistä pulloista. Lapsellisen tyytyväisenä itseeni palautan pullot ja kerään rahat kirstuuni. Tosin kerran huomasin, että taskuistani lorahtelee kyseisiä kolikonpoikasia kadulle, puhumattakaan kenkälusikoista ja muista kapistuksista. Mieleeni hiipi kauhistuttava ajatus: en suinkaan itse kylvä hiellä ansaitsemiani lantteja ympäriinsä?!

Viime yön nukuin ilman höyryttelyä, mutta sentään jaksoin yskiä edelleen. Ei siis pelkoa, että antibioottia tulee turhaan nieltyä. Tautia piisaa. Tänään odotan olkavarsilääkärin soittoa. Oikea korvakin on kipeä, mikä johtunee joko flunssasta tai sitten tuosta kädestä. Horisko muori. Tuo horisko-sana ei ole käynyt mielessäni sitten lapsuuden: se tarkoittaa jotain romua, rämää, rikkinäistä.

Kun Stiina lähti, Ari saapui. Olimme viisi tuntia ulkona. Kun aurinko paistoi, oli lämmin. Kun se meni pilveen, alkoi palella. Kuuntelimme deistä monet hyvät ohjelmat ja musiikit. Ari oli virkeä, minä en. Itkeä tirautinkin johonkin väliin. Tunsin itseni väsyneeksi, epäonnistuneeksi ja kelvottomaksi.

Saattelin Arin invataksilla osastolle. Pegin sivuletku vaikutti epäilyttävän väriseltä; hoitaja tuli tarkistamaan, onko ballonki puhjennut, mutta ei kuulemma ollut. Letkua ei siis tarvinnut vaihtaa. Olen skeptinen kuitenkin sen suhteen.

Raahauduin sairaalasta kotiin väsyneenä itseeni kylmän pohjoistuulen puhaltaessa niskaani. Huomasin, että minulla oli samat vaatteet (paitsi pitkät kalsarit), joilla olen raahustanut koko kevään. Missä kesä viipyy?

Illan aikana luin, lepäsin ja odotin nuorisoa kotiin. Ennen puoltayötä Tero sekä Terhi saapuivat Lahdesta pelireissulta. Olivat hävinneet joka pelin! Siis tasainen tahti. Tero oli tosin valittu joukkueen parhaaksi pelaajaksi, mikä kannustaa nuorta miestä.

Terhi oli onnistunut telomaan molemmat nilkkansa, vaikka tähän asti hän ei ole kertaakaan taittanut kumpaakaan. Tänään nuori rouva siirtyy taas anoppilaansa yöpyilemään, sillä vävyni kulkee töissä sieltä vielä viikon. Sitten nuoripari lähtee jälleen Helsinkiin.

Minulla on monia isoja kysymyksiä ja rukousaiheita mielessäni. Yksi on ajatus, että Vaasassa pitäisi aloittaa ruokapankki/manna-apu vähävaraisille ja muille avun tarpeessa oleville. Toinen koskee asumistani. Mietin myös, mitä tahdon tehdä loppuelämälläni. Rukoilen syksyllä alkavan lauantaipyhäkoulun puolesta, sillä hengellinen työ lasten parissa on ykkösjuttu mielestäni.

Nyt on aika siirtyä toiselle aamukahvikierrokselle pyjama-asuisena. Pyykit ovat sentään liehumassa aamutuulessa, joten en ehkä ole täysin jouten ollut tänä aamuna. Ja mitä sitten, vaikka olisinkin ollut! Ah, loma!

Voi hyvin!

jk. Postista tuli paksu kirje. Olin varma, että siinä palautetaan käsikirjoitukseni kustantajalta. Huh, se olikin onneksi tilaamani kirjapaketti. Mikä helpotus! "Armonaikaa" tuli siis lisää.