Kategoriat: Ajankohtaista

Lammen rannalta, sairaalan pihasta

Mitä ihanin aamu!

Viikonloppu oli mahtava, mutta vei kyllä mehut. Olimme siis Arin kanssa lauantain raamattuopetuksia kuuntelemassa. Illan hääräilin kotipuuhissa. Sunnuntaina käväisin aamulla uimassa, kirkossa ja iltapäivän olin sairaalassa ja Arin kanssa ulkona. Illalla eräs ystävä pistäytyi ja parantelimme maailmaa hetken aikaa puheillamme, mutta erityisesti rukouksella.

Näyttää siltä, että naakat ovat varanneet naapurin molemmat savupiiput. Kas, kun eivät muuta taloon sisälle. Olin pyöräilemässä ja nautin raikkaasta aamusta. Täytän tänä vuonna pyöreitä vuosia, joten pääsin ilmaiseksi papa-kokeeseen, mikä on hyvä asia. Sielläpä sitten poikkesin, ja yllättäen eräs naapurin rouva oli hoitajana siellä. Luulin hänen olevan toimistovirkailija! Näin sitä on tietämätön naapureistaankin. Samalla karahutin uimassa Hietasaaressa, kun olin liikkeelle lähtenyt.

Mietin pyöräillessäni, miten kykenisin ymmärtämään paremmin sitä, mitä Jeesus on tehnyt puolestani. Kehittelin tarinan, ja kerron sen sinulle. Ei se ole mitenkään "vedenpitävä", mutta itseäni auttaa, jos voin vertauksen avulla ajatella jotain vaikeaa asiaa.

"Olipa kerran kaksi ystävystä. He olivat lapsesta asti leikkineet yhdessä. Tytöt jakoivat kaikki salaisuudet keskenään. Usein he pukeutuivatkin samalla tavalla, ja muistuttivatkin toisiaan samanlaisine hiuksineen.

Nuorina neitoinakin tytöt pitivät yhtä. He harrastivat molemmat lentopalloa, ja kävivät tiiviisti harjoituksissa. Moni sekoittikin heidät toisinaan, sillä niin paljon he olivat toistensa kaltaisia, sillä samanlaiset mielipiteet, harrastukset ja huumori yhdistivät heitä.

Kerran minä, joka olin toinen tytöistä, olin käymässä kaupassa. Siellä oli koulumme jätkäsakki, joka oli väkivaltaista ja radikaalia porukkaa. Heitä kaikki vähän pelkäsivät. Minulle oli sattunut aiemmin jotain ikävää, ja olin todella ärsyyntynyt. Silloin yksi noista pojista iski minulle silmää ja sanoi typyksi tms. Sanoin, että vaikka maan päällä ei muita olisi kuin sinä, niin inhoan sinua niin, etten huolisi mistään hinnasta sittenkään.

Se oli tietysti kamalasti sanottu. Toiset tyypit räjähtivät nauramaan, ja tuo puhuja muuttui raivostuneen näköiseksi ja jäi sihisemään perääni, kun häivyin nopeasti.

Kerroin tietysti ystävälleni asiasta. Kului pari päivää. Olin menossa lentisharkkoihin illalla, kun oli jo hämärää. Yhtäkkiä ystäväni soitti, ja pyysi minua jäämään kotiin, sillä hän sanoi, että minulle tulisi yllätysvieraita jossain vaiheessa iltaa. Enempää hän ei suostunut kertomaan. Luotin häneen, ja jäin pois harkoista.

Odottelin koko illan, mutta ketään ei tullut. Harmitti. Lähdin puoli kymmenen maissa kävelemään lentisharkkapaikalle päin, sillä tuskin mitään vieraita enää tulisi. Olin melkein perillä, kun huomiotani kiinnitti maassa oleva huivi, ja lenkkari! Otin ne käteeni, ja mielestäni ne näyttivät tutuilta."

bbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbb

Kertomus jatkuu toisella kertaa ;) Nyt täytyy lähteä töihin. Siunattua päivää sinulle, hyvä lukijani!

Vielä eräs ajatus, jonka Juha Saari oli opettanut eilen seuroissa; Tero kertoi, kun en itse ollut siellä: 10 käskyä sisältyy luomiskertomukseen, luomiseen. Käskyt ovat ihmisen suojelemiseksi, että hän voisi elää terveesti ja hyvin.

Olisi paljon kirjoittamista, mutta aika ei nyt riitä.